Arviointia

 

Opettajat ovat tehneet viime päivät arviointeja eli pohtineet rasteja ja numeroita kevättodistuksiin. Viime viikolla opettajapalaverimme käytettiin yhteisten linjausten pohtimiseen.

Käyttäytymisen arviointi on ehkä kaikkein hankalinta. Onko hiljaisuus ja ujous parempi kuin vilkkaus ja äänekkyys? Jos on tunneilla kunnolla mutta välitunneilla kiusaa muita tai rikkoo sääntöjä, mikä on käyttäytymisen numero tai mihin laitetaan rasti? Entäpä mitä saa käytösarvioinnikseen oppilas, joka toisen opettajan tunnilla käyttäytyy hyvin mutta on toisen tunneilla omaehtoinen ja nokkava?

Ratkaisevana asiana on usein tahtotila. Jos oppilaalle sattuu ja tapahtuu, mutta hän selvittelee sattumuksia katuvaisena, yhteistyössä kaikkien kanssa, aika paljon koulussa ja arvioinnissa ymmärretään. Jos oppilas on välinpitämätön ja haluton käytöksensä oikaisemiseen, voi käytösarviointi tulla alakanttiin.
Samoin eri oppiaineiden arvioinnissa testitulosten lisäksi opiskeluasenne vaikuttaa suuresti.

Kaiken kaikkiaan korostan arvioinnin kannustavuutta. Uskon, ettei lapsi mene pilalle eikä vaikutus ole väärä, vaikka jokin rasti tai numero olisi annettu yläkanttiin. Se lisää useimmiten itseluottamusta.  Positiivinen rasti voi antaa mahtavan buustin seuraavalle lukukaudelle!
Opettajat ovat kuitenkin viisaita: joskus numeron alaspäin "pyöristäminen" saattaa olla oppilaalle asennetta korjaava opetus, ja seuraavana syksynä laiskanpulskea oppilas alkaa päntätä.

Vuonna 2016 saamme uuden opetussuunnitelman, jonka perusteluonnoksia olemme tänä keväänä pohtineet. Opetusneuvokset Erja Vitikka ja Eija Kartovaara kirjoittavat tulevan OPSin arviointiperiaatteista näin:

"Joka itseensä luottaa, se kykynsä tuplaa", sanoo vanha suomalainen sanalasku. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että suomalainen tapa olla ja elää ei ota riittävästi huomioon kannustamisen merkitystä. Arviointi on turhan usein arvostelua ja palaute pikemminkin latistavaa kuin yrittämään rohkaisevaa.
Miten on koulun laita? Vaikuttaahan koulu merkittävästi lapsen käsitykseen itsestään oppijana ja kehittyvänä yksilönä. Arvioinnilla ja arviointipalautteella on siksi tärkeä merkitys koulutyössä. Arviointi on myös yksi keskeisimmistä osa-alueista nyt uudistettavissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.
Arvioinnin tehtävä koetaan usein sisäisesti ristiriitaiseksi: toisaalta sen on ohjattava ja kannustettava oppimista ja opiskelua, toisaalta mitattava luotettavasti opiskelun lopputuloksia. Lasten opintien alkuvaiheessa, koko ikäluokan peruskoulussa, tämä kysymys on pyritty ratkaisemaan jakamalla arviointi jo lainsäädännön tasolla opintojen aikana annettavaan arviointiin ja päättöarviointiin. Kummallakin on eri lailla painottuvat tehtävänsä. Koska lainsäädäntöön ei ole tullut muutoksia, uusien opetussuunnitelman perusteiden tavoitteena on kirkastaa arvioinnille asetettuja tehtäviä ja selkiinnyttää arvioinnin käytäntöjä."

Kannustavia kevätterveisiä ja aurinkoisen kesän toivotuksia kaikille teille ja meille!
Kiitos kaikista kannustavista viesteistänne lukuvuoden mittaan! :D

Ymmärrätkö?

Luin jostain lehdestä lempikirjailijani Timo Parvelan kolumnin lukutaidosta ja vallalla olevasta uuslukutaidottomuudesta. Parvela kirjoittaa:
"Tiedättekö, että peruskoulussamme on tälläkin hetkellä 45 000 lasta, joiden lukutaidon heikkous on suoranainen este jatko-opiskelupaikan saamiselle. Tiedättekö, että suomalaisten kymmenvuotiaiden lasten lukemismotivaatio on kansainvälisessä vertailussa toiseksi matalin? Oppilaamme eivät koe hyvää lukutaitoa hyödylliseksi.
Ehkä tiedättekin. Mutta tiedättekö, että yhteiskunnassa on tarjolla yhä vähemmän ammatteja, joihin voi opiskella ilman hyvää lukutaitoa? Kun metsätyöt tehtiin ennen moottorisahalla, vaaditaan kuljettajalta nyt tutkinto miljoonan euron metsäkoneen ajamiseen."

Maaliskuussa erityisopettaja pitää jokaiselle luokalle ns. ALLU-lukutestin. Testi on laajalti käytössä ympäri Suomen. ALLU tulee sanoista ALakoulujen LUetunymmärtämistesti, ja kyseessä on isolla oppilasjoukolla testattu, standardoitu testi. Luetun, ikätasoisen tekstin perusteella pitäisi osata vastata kysymyksiin tekstistä. Oikean vaihtoehdon valinta vaatii paitsi suoraa sisältä lukemista myös hyvää sanavarastoa ja soveltamis- ja päättelykykyä.
Kokemukseni mukaan jokaisella luokalla on pari kolme heikkoa lukijaa, jotka vastaavat korkeintaan 1/4:aan kysymyksistä oikein. Eikös jo todennäköisyysoppien mukaan ole 25 % mahdollisuus osua oikeaan, vaikka arvaisi vastauksen vaihtoehdoista a, b, c tai d? Osa oppilaista ei siis jaksa tai osaa lukea niin, että ymmärtäisi lukemansa. Osalla heikoista lukijoista on kyse lukivaikeudesta, mutta ei kaikilla. Toisilla heikko tulos johtuu ihan vain hitaasta ja harjaantumattomasta lukutekniikastaa sekä lukutaidon liian vähästä käytöstä.

Kirjallisuus- ja lukuasioita koordinoivat opettajamme Liisa ja Auli ovat taas järjestäneet lukuviikon ensi viikolle. Lukuviikkotempauksilla pyrimme pitämään lukemista erityisesti esillä ja innostavana. Tiedossa on satumaratonia ja muita lukujuttuja.

Milloin sinä, äiti tai isä, olet viimeksi kuunnellut, kun 3.-6.-luokkalainen lapsesi lukee ääneen läksyään tai jotain muuta? Sujuuko lukeminen? Onko taito edistynyt sitten alkuopetusvuosien? Lukemista on koulussa joka päivä, ainakin vähän ja jossain muodossa, mutta se yksin ei riitä. Lukutaito vaatii treenausta siinä missä muutkin taidot. Ääneen lukemista oppii parhaiten ääneen lukemalla, vaikka ääneti lukeminenkin on kehittävää. Teknisen lukutaidon varmistuttua 2.-6.-luokilla voi harjoitella ilmeikästä ääneen lukemista.

Vanhemmat, kun kysytte tänään lapseltanne, onko tämä tehnyt jo läksyt, tarkentakaa: myös LUKULÄKSYT!? Usein oppilaat saattavat sanoa, ettei ollut mitään läksyä, oli vain lukuläksyä... Mutta siinäpä vasta tärkein läksy onkin, olipa aine mikä tahansa!

Älyavaimia ja älytykkejä

Hyvää tätä vuotta kaikille! Vuotta, jonka numeron voinee kirjoittaa Keskuskoulun peruskorjauksen ja laajennuksen valmistumisen vuosiluvuksi. Korjaan, Kultavuoren koulun, mikäli edeltäjäni ehdottama ja monen kannattama nimimuutos toteutuu. Minusta nimi olisi erinomainen.

Pääni vilisee kysymyksiä. Niihin on tammikuussa etsitty vastauksia ja kannanottoja monenlaisilla kokoonpanoilla ja monenmoisilta konsulteilta. Kaikkien rakennusprojektin muutostöiden on oltava tammikuun lopussa tehtyinä. Pitäisi siis nyt osata kuvitella, ennakoida ja suunnitella jo tarkkaan vaikkapa nämä asiat:

# Tuleeko eri värejä eri kerroksiin?
# Pitääkö luokissa olla lukittavia kaappeja?
# Tarvitaanko musiikkiluokkaan ripustuskisko ja karttahissi?
# Mihin sijoitetaan juhlasalin dataprojektori?
# Onko mahdollista vaihtaa naulakot väliseinällisiksi lokeronaulakoiksi?
# Miten kätevästi eri tuolimallit voi nostaa pulpetin päälle koulupäivän päätteeksi?
# Onko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai ovatko kaikki vessat kaikille?
# Onhan hissi lukittava?
# Älyavaimet vai mekaaniset?
# Millä tehostevärillä maalataan käytävien pilasterit?
# Mahtuuko luokkahuoneen n:o 201 naulakoiden luona liikkumaan pyörätuolilla?
# Otetaanko lattian muovimatto laattoina vai yhtenäisenä?
# Kuinka monta dokumenttikameraa?
# Voisiko vanhaa tiiliseinää jäädä näkyviin?

Näihin kysymyksiin saatte vastauksen tänä vuonna!

Afrikassa ei ole kiirettä. Mitä tärkeämpi asia, sitä enemmän sitä pitääkin odottaa. Itse odotusaika on jo juhlaa, ja sen pitkittäminen kuuluu asiaan. Uuden koulun odotusaika on kieltämättä suunnittelun "juhlaa", mutta onneksi emme ole Afrikassa!

Hyvää talvea meille, arktisessa Orivedessä, missä rakennuskin etenee aikataulussaan!

Joulun juurilla

Kenraaliharjoitus kirkossa on pidetty, ja jälleen kerran ”kaaos” on muovautumassa  rauhallisen juhlavaksi ja tunnelmalliseksi joulujuhlaksi!

Viime jouluna joulujuhlamme oli jouluvaellus lumisessa Paltanmäen metsässä.

Päätimme, että emme tee siitä toisintoa, vaan jätämme sen ainutkertaiseksi helmeksi muistojen helminauhaan. Hyvä päätös, koska tänään polku olisi liukas ja musta!

Tänä vuonna pidämme siis perinteisemmän  joulujuhlan kirkossa. Kaikki luokat pääsevät nytkin esiintymään. Kuusijuhlan perinteisiin kuuluu  joululauluja, runoja, tonttuesityksiä, näytelmiä ja Enkeli taivaan. Tänään varmaan näemmekin kirkkojuhlassamme vähemmän tonttuja ja enemmän enkeleitä!

Perinteinen joulukuvaelmakin on ohjelmassa, mutta sen toteutustapa on päivitetty tälle vuosikymmenelle. 4. -luokkien solu on näyttänyt viime päivät elokuvastudiolta ja teatterin puvustamolta. Auli-opettajan pöytä on ollut kuin audiovisuaalinen komentokeskus, ja Pekan luokassa green screen – sermi ja mäkki ovat oleet ahkerammassa käytössä kuin kynät ja kumit. Tätä tulevien medianomien intoa ja paloa olen ihaillut!

Jos nyt olisi ensimmäinen joulu, jos enkeli ilmestyisi yöllä Orivedellä ja kertoisi joulun ilouutisen, hän ei kertoisi löytäisi kuulijoiksi paimenia, vaan ehkä yövuorossa olevia taksinkuljettajia, sairaanhoitajia tai aamulehdenjakajia. Hän sanoisi varmaan näin:

”Moro! Älkää te pelästykö, mää sanon ny teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki.

Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetik kaupunkissa, joka on nääs Ristus herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sel lapse löyrätte, ku se o meinaa kapaloitu ja makaa siä seimessä.”

Enkeli kertoisi ilosanoman arjen keskelle, niin kuse olis Mansessa tai Orivedellä sanottu. Tarinan voi lukea kokonaan Tampereen kiälellä Pertti Kallion Jouluevankeliumista Tampereen murteella.

Oppilaat kertovat joulujuhlassamme tänä iltana joulun sanomaa ja välittävät joulun tunnelmaa niin, kuin me Keskuskoulun parakeissa olemme sen tänä jouluna tulkinneet.

Palaan ”pulpettiini” vähän pidemmän vuosilomapätkän jälkeen Nuutin päivänä 13.1.2014.

Tunnelmallista Joulua toivotan kaikille! Ja kiitän jälleen yhteistyöstä!

Joulunodotusta parakeissa

Saatoimme juuri viettää viimeistä marraskuuta parakkikoulussamme... Ensi marraskuussa meidän pitäisi suunnitelmien mukaan olla jo uudessa koulussa.

Kävin raksalla tiistaina, ja siellä näytti jo ihan erilaiselta kuin vielä lokakuussa. Uudisosan seinät ovat pystyssä, ja vanhalla puolella oli paljon tuoreita betonivaluja eri puolilla.

Olemme miettineet sisustuspintoja ja värejä. Perusvalinnat on nyt tehty arkkitehtien kanssa sellaisilla periaatteilla, että
* yleisilme on mahdollisimman ajaton ja aikaa kestävä
* lattioiden ja seinien väritys on niukka ja harmoninen, väriläikkiä tuodaan irtokalusteilla
* eri värisiä kerroksia tai osastoja ei tule, vaan perusvärit ja pinnat ovat kaikkialla samaa värimaailmaa.

Filosofisesti tämä linjaus viestittää, että koko rakentuva Keskuskoulu, kaikki lapset ja aikuiset, kaikki tilat ja toiminnot ovat samaa yhtenäistä yhteisöä, toivottavasti niin henkisesti kuin fyysisesti. Todennäköisesti valittuja klinkkereitä ja väliovia katselevat vielä oppilaittemme lapsetkin, eivätkä tämän hetken trendivärit liene heidän makuunsa vuonna 2035. Sen sijaan ruokalan tuolit tai aulan sohvat voidaan silloin helpommin uusia, jos valitsisimme nyt vaikka muodikkaat limenvihreät...

Tulossa on toinen joulumme evakossa. Sekin saattaa olla viimeinen evakkojoulu :). Ensi vuoden kuusijuhlat pidetään uuden koulun salissa, mikäli uskomme suunnitelmiin. Ja miksi emme uskoisi, rakennusprojekti on tällä hetkellä aikataulussaan.

Perjantaina vietämme tunnelmallista adventtijuhlaa Yhteiskoulun salissa, ja riemukkaita pikkujouluja oppilaat viettävät luokissaan!

Hyvää Joulunodotusta kaikille!

Purkamisesta rakentamiseen

Olen ollut syksyn mittaan useammassakin työmaakokouksessa ja rakennustoimikunnan kokouksessa. Työmaakokoukset alkavat aina raksakierroksella, asianmukaisesti kypärät päässä. Tämän jälkeen istumme saman pöydän ääreen kokoustamaan, niin kaikki rakentamisen ammattilaiset kuin minä maallikkona. Kokouksen asialistalla on aina kohta "käyttäjän asiat", jolloin saan tuoda koulun toiveita - tai kysellä, minkä olen tehnytkin. Koen, että käyttäjä, eli me koululla, olemme tulleet hyvin kuulluiksi. Tähän asti aiheitamme ovat olleet lähinnä käsityöpajalle kulkeminen tai rakennustyömaan pajalla aiheuttamat sähkö- ja vesikatkot. Uusi väylä saatiin pajanmäelle, mikä helpottaa kovasti sinne kulkemista Sukkavartaantien suunnasta, myös talviliukkailla. Kiitos teknisen puolen ihmisille kulkuongelman nopeasta ratkaisemisesta! Vanha koulu on tähän saakka näyttänyt lohduttomalta, sekä ulkoa että varsinkin sisältä: pystyssä ovat vain kuoret! Viime ja toissaviikon kokouksissa todettiin varsin huojentunein sävyin, ettei purkutöissä ole paljastunut mitään ikäviä yllätyksiä, jotka aiheuttaisivat mutkia matkaan ja viivästyksiä aikatauluun. Suunnitelmien mukaan on purkaminen ja rakenteiden vahvistaminen ym. pohjatyö edennyt. Nyt onkin repiminen vaihtumassa rakentamiseksi. Syysloman jälkeen alkoi uudisosan sokkelielementtien pystytys. Meille käyttäjillekin rakennus on konkretisoitunut näinä viikkoina lopullisesti, kun olemme ottaneet kantaa mediateekin taittoseinän eristävyyteen sekä musiikkiluokan soittimien säilytykseen. Olimme myös pienellä opettajadelegaatiolla tutustumassa kahteen nokialaiskouluun ja niiden ratkaisuihin. Inspiroiva ja upea vaihe on alkamassa, kun kalenterissamme lukee viikon päästä: arkkitehtipalaveri, aiheena värit! Olen tosi iloinen näistä väreistä, kaamoksen keskellä! Thanks giving -terveisiä siis kaikille rakennuksen kimpussa puurtaville käyttäjältä eli Keskuskoulun väeltä!

Yhteispeliä

 

Lukuvuotemme teema on Tavattoman tärkeät tavat. Kauniit tavat ovat joissain tilanteissa koulumenestystä tärkeämpi avu. Muutama vuosi, ja kesätyöpaikan vie se, joka osaa käyttäytyä fiksusti ja kohteliaasti.

Viime perjantaina koko koulun päivänavauksessa palkitsimme yllätyspalkinnolla kolme sellaista oppilasta, jotka ovat tervehtineet kaikkialla esimerkillisesti ja aktiivisesti - ja hyvin luonnollisesti. Gentlemannin ja lady liken kauniit tavat ovatkin automatisoituneita ja luontevia, ne tulevat selkäytimestä.

Kuin teemamme tärkeyttä korostaen osa oppilaista on "kunnostautunut hölmönhommissa", ja olemme tänä syksynä käräjöineet ja ratkoneet jo ennätysmäärän kaikenlaisia sattumuksia ja tahallisia tekoja. Oppilaiden elämä luokissa on roolipeliä: ei ole showta ilman yleisöä. Kenelle pitää esittää kovempaa kuin onkaan? Kaiken takana onkin siis kaverit ja itsetunto. Jos itsetunto on vahva, ei tarvitse esittää, vaan voi sanoa oikeassa kohdassa ei.

Ensi viikolla vuorossa on erityinen ruokatapojen seuranta. Ruokalassa liikutaan rauhallisesti, jutellaan hiljaa, syödään haarukalla (vasemmassa) ja veitsellä (oikeassa kädessä), otetaan se mikä syödään eikä yökitä tai pelleillä. Leikitään, että ollaan hienossa ravintolassa!

"Yhteispeli" on hanke, johon 1.- 3.-luokkalaisemme osallistuvat. Yhteispelin sujuminen on monille oppilaille koulussa paljon vaikeampi haaste kuin kertotaulun, rintauinnin tai ketjusilmukan oppiminen. Odotamme hankkeen koulutusosiota, jotta me opettajat pääsemme saamaan lisäeväitä kauniin käytöksen ja yhteispelin opettamiseen.

Lisäeväitä kotiväelle? Kliseen mukaan: laittakaa rajoja ja osoittakaa rakkautta. Entistä enemmän!

Kiitos hyvästä yhteistyöstä!

Toinen parakkivuosi

Uusi lukuvuosi on käynnistynyt ja "firma" pyörii taas. Toimitilat ovat entiset, mutta henkilöstö on lähes puoliksi uutta. Oli kuitenkin helppo aloittaa toista parakkivuotta luotujen käytäntöjen mukaan.

Kiitos teille vanhemmille, kun tulitte keskiviikkoiseen vanhempainiltaamme! Teitä oli taas tuvan täydeltä.

Vanhemmat toivovat ja valitsevat lapselleen parasta: hyvää hoitotätiä, huippuvalmentajaa, mieleistä soitonopettajaa ja sopivimpia kavereita. Sen sijaan koulua tai opettajaa pääsee harvoin valitsemaan, voi vain toivoa parasta. Lapsi on lähetettävä lähikouluun ja sen opettajan hoiviin, joka sattuu luokalle osumaan. On siis luonnollista ja ymmärrettävää - sekä hyvin toivottavaa - että te vanhemmat tulette kiinnostuneina paikalle kuulemaan, katsomaan ja arvioimaan koulua ja opettajaa. Toivottavaa on myös rakentava ja tukeva yhteistyö, niin koulu pystyy parhaimpaansa.

Lupaamme tehdä Keskuskoulussa kaiken voitavamme, että juuri teidän lapsenne saisi parasta perusopetusta ja hyvää kasvatusta: ymmärrystä ja hyväksyntää sellaisena kuin on, mutta myös rajoja ja ohjausta parempaan.

Hyvää uutta lukuvuotta kaikille!

Kevätjuhlaa

Kun viime syksynä aloitimme lukuvuoden ja minä aloitin uuden työni parakkikoulussa, olin tohkeissani. (Olla tohkeissaan on hyvä sanonta, se tarkoittaa jostain asiasta innoissaan oloa, melkein posket punaisina. Se on työnteossa hyvä tila.)

Tullessani Keskuskouluun ajattelin, että Orivedellä on varmaan mukavia lapsia, kiltimpiä, kuin kaupunkilähiössä. Olin Mauno-rehtorilta kuullut, että täällä on erinomaisia opettajia. Tiloja ei kukaan kehunut… Tiedossa oli siis parakkikoulu.

Syksyllä vanhempainillassa toivotin kaikille meille kirjoista tuttujen hahmojen hyviä ominaisuuksia väistötiloissa toimimista varten. Toivoin meille Joonatan Leijonamielen rohkeutta ja Vaahteramäen Eemelin elämäniloa. Näiden lisäksi olemme tarvinneet Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi yllätyksiä ja Muumimamman tyyntä luotettavuutta ja terveen järjen harkintaa. Sen sijaan Nalle Puhin nautiskelua tai Karvisen laiskottelua emme kovin paljon ole kuluneena talvena päässeet harrastamaan.

Talvi on kuitenkin takana ja siitä on selvitty. Yhä olen tohkeissani tästä työstä ja kaikista keskuskoululaisista. Olen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että oppilaat täällä ovat mukavia, mutta eivät oikeastaan yhtään sen kiltimpiä kuin isossa kaupungissa… Varsinkin kevätpuolella on ollut paljon kohelluksia ja ikävyyksiä.

Ensi vuonna toivonkin, että ei tulisi niin paljon puhutteluja, jälki-istuntoa ja kakea kuin tänä vuonna. Olemme suunnitelleet, että koko vuoden teemana olisivat hyvät tavat ja yhdessä elämisen taidot.

Oppilaat ovat olleet kuitenkin ihailtavan positiivisia asenteeltaan. Parakkikouluun tuntuvat lapset sopeutuneen meitä aikuisia paremmin. Otamme siinä heistä oppia! Parakkikoulussa selviämisessä auttaa, jos näkee asioiden hyvät puolet. On osittain omasta asenteesta kiinni, näkeekö puolillaan olevan mehulasin puolityhjänä vai puolitäytenä. Kadulla kävellessä voi valita varjoisen tai aurinkoisen puolen.

Mutta nyt olemme kieltämättä kaikki aika väsyneitä, ja loma tulee eritoten tänä keväänä tarpeeseen.

Kaikki opetussuunnitelman asiat on opittu, jotkut hyvin, jotkut jotenkuten. Tänä keväänä kaikki koululaiset pääsevät seuraavalle luokalle. Tämä on paljolti niin sanotun tehostetun ja erityisen tuen ansiota, joiden antamisessa meidän koulu on mielestäni huippuhyvä. Jokaista tuupataan siinä, missä apuja tarvitaan. Joskus eskaria on hyvä käydä kaksikin vuotta, silloin saa paremmat vauhdit kouluun, ihan niin kuin keinussa.

Meillä ei kuitenkaan koulussa käy niin kuin lempikirjoissani Elloissa, joissa Ella on aina vain toisella luokalla. Tai kuten joissain muissa maissa, kuten Papua-Uudessa-Guineassa, missä olin vuoden suomalaisessa ja kansainvälisessä koulussa töissä. Kerran siellä oli meidän koulun seiskaluokkalaisten poikien rugbyottelu paikallisen koulun seiskaluokkalaisia vastaan. Ihmettelimme, kun vastustajan joukkue marssi kentälle ja siihen kuului partaisia miehiä. Kävi ilmi, että ellei luokan asioita ollut opittu, joutui jäämään samalle luokalle yhä uudelleen, aina aikamieheksi asti.

Monet opettajatkin pääsevät luokaltaan ja siirretään seuraavalle, oman luokkansa mukana. Jotkut joutuvat siirtymään tosin alemmallekin luokalle, jopa  uudelleen ekalle.

Opettajat ja avustajat odottavat myös tosi kovasti kesälomaa. Aikuiset haluavat joskus ottaa vielä pitempää lomaa eli virkavapaata. Jotkut haluavat olla kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Jotkut opettajatkin haluavat oppia uusia asioita, ja alkavat opiskella vaikka yliopistossa. Joskus opekin vaihtaa töihin toiseen kouluun, jos tilanne niin vaatii. Joskus opekin haluaa olla silloin kotona, kun oma lapsi lähtee ekalle luokalle.

Rehtorikin on vähän väsynyt, mutta palaa maanantaina koululle tekemään lukujärjestyksiä ja jatkamaan uusien hyvien opettajien etsimistä virkavapaalle jäävien tilalle, pari vielä puuttuu! Kyllä heinäkuussa lomakin häämöttää. Rehtoria auttavat jaksamaan esimerkiksi huippuhyvät koulusihteerit kaupungintalolla. Isossa kaupungissa rehtori ei aina edes tiedä, kuka ja minkä näköinen hänen pomonsa on. Oriveden kokoisessa kaupungissa rehtori tuntee pomon, voi pyytää apua ja voi soittaa hänelle milloin vain.

Varmaan Keskuskoululle saadaan ensi syksyksi yhtä hyviä uusia opettajia kuin virkavapaille jäävät. Tai ainakin melkein yhtä hyviä J. Nimittäin moni uusi opettaja lienee kuullut, että täällä Keskuskoulussa meillä on hyvä tiimi.

Kiitos ensimmäisen vuoden hyvästä yhteistyöstä kaikille!

Kiitos myös teille blogini seuraajille, juuri meni rikki 1500 lukijan raja!

LEPPOISAA, LÄMMINTÄ JA LATAAVAA KESÄÄ!

Palavereita ja palavereita

Kirjassaan Hullu työtä tekee Juhani Seppänen kirjoittaa "ryhmyyden tiivistymisestä" tiimityössä: "Tämän päivän työelämä korostaa ryhmätyötä. Uhka joutua tekemisiin "moniammatillisen tiimin" kanssa väijyy alalla kuin alalla. Työtehtävästä riippumatta tiimiajattelua pyritään levittämään kaikkialle. Kuitenkin vain murto-osa varsinaisista työtehtävistämme on sellaisia, että ne voitaisiin aidosti suorittaa tiimityönä. Jokaisen kokouksen jälkeen kaikki palaavat jatkamaan keskenjääneitä töitään."

Kalenterissani on toukokuussa yli 20 palaveria. Eikä se ole edes erityisen paljon, koska kokoukset sentään viimeisinä koulupäivinä jo vähenevät. Osaan näistä istunnoista sopii oikein hyvin edellä kuvattu ongelma: tuntuu, että omat työt jäävät tekemättä, kun aika menee palavereissa. (Kysymys tietysti nyt kuuluu, mitkä niitä omia, tärkeämpiä töitä ovat.) Suuri osa palavereista kuitenkin on erittäin merkittäviä.

Lukuvuoden loppupuolella opettajat tekevät kaikista tukea tarvitsevista oppilaistaan toteutuneen tuen arviointeja eli HOJKS- ja oppimissuunnitelmapäivityksiä. Arviointeihin liittyy usein tapaaminen perheen kanssa. Yleensä näissä oppilaspalavereissa on mukana muitakin kuin kotiväki ja opettaja, eli koolla on juurikin moniammatillinen tiimi. Yhdessä mietitään jatkosuunnitelmia. Useimmiten palaverin aiheena ovat koulunkäyntiin liittyvät huolet ja hankaluudet - harvemmin palaveeraamme isommalla joukolla sellaisen oppilaan asioissa, jolla kaikki sujuu koulussa ilman huolia. Ja kun puhutaan oman lapsen asioista, tunteetkin ovat pinnassa.

Nämä palaverit ovat lähes aina niitä merkittäviä. On paljon helpompaa keskustella kasvotusten ja löytää yhteinen sävel livenä kuin puhelimessa, Wilmassa tai sähköpostilla. Kodin ja koulun yhteisestä sävelestä hyötyy eritoten oppilas. Palaverissa me koulun aikuiset huomaamme ja vakuutumme, että vanhemmat pyrkivät tekemään parhaansa kotona ohjatakseen omaa kullanmuruaan oikeaan suuntaan. Toivottavasti myös meistä ammattikasvattajista välittyy vanhemmille se tunne, että oikeasti haemme jokaisen lapsen parasta. Lasten kasvattaminen on aidosti tiimityötä!

Jos pitäisi nimetä asioita, joista saan työssäni parhaat kicksit, yksi niistä olisi juuri hyvän oppilaspalaverin jälkitunne!

Kiitos käynnistänne koululla! Avointen ovien päivänä vappuaattona parakeissa oli ilahduttavan paljon vierailijoita - ja mukava vipinä.

Kevätenergiaa kaikille viimeiseen koulukuukauteen! Nähdään vielä muutamien perheiden kanssa palaverissa, ja kaikkien kanssa kevätjuhlissa!

Kevään merkkejä

Vaikka puhelimessa ja tietokoneessa on kalenteritoimintonsa, työpöytäni ja paperinen kalenterini on täynnä kirkkaanvärisiä muistilappuja.

- Soita hammashoitajalle fluoraamisista
- Soita uuden oppilaan kotiin!
- Laske oppikirjatilausten hinta
- Karsi oppikirjoista
- Laita koenumerot Wilmaan
- Lähetä tekstiviesti sijaisopettajalle
- Tee koulunkäyntiavustajalle sijaisen työsopimus
- Muuta ruokailut konserttipäivänä
- Kysy koulumme osallistumisesta siivoustalkoisiin
- Laadi opettajalista ensi vuoden opettajista ja luokista
- Kirjoita kevättiedote
- Lähetä opettajille opintoretkien turvallisuussuunnitelmat
- Tilaa hymypatsaat 6.-luokkalaisille

Nämä viimeksi mainitut antavat jo vahvan vihjeen keväästä! Tuttu sanonta voisi koulussa ollakin seuraavassa muodossa:
Kuu kokeista kesään, puoli kuuta pistokkaista, luokkaretkistä vähäsen, suvivirrestä ei päivääkään!

Ahkeria kevätviikkoja koululaisille ja henkilökunnalle!

Helmeä helmikuuta!

Olen tänään ollut ensimmäisessä "raksapalaverissa" ja olen innoissani! Vaikka aiheena olikin kustannusten karsiminen Keskuskoulun remonttisuunnitelmista, olen silti innoissani. Uudesta koulusta tulee hyvä koulu joka tapauksessa, ehkä jopa hieno! Hyvä kouluhan parakkikoulukin on, mitä tulee yhteishenkeen ja tunnelmaan. Minun mielestäni ainakin.

Henkilökunnan kanssa käymieni keskustelujenkin perusteella meillä on erittäin hyvä työyhteisö ja yhteishenki. Moni opettaja mainitsi myös olevansa onnellinen siitä mukavasta luokasta, jota juuri nyt opettaa. Parakkien solujen tuomaa yhteisopettajuutta ja tiivistynyttä yhteistyötä luokka-asteparin kanssa kiiteltiin, samoin kollegojen kannustavaa asennetta!

Toivon hartaasti, että pystymme säilyttämään nämä kaikki hyvät asiat ja vahvistamaan niitä koko parakkijakson ajan. Tämä vaatii vaalimista. Toivon myös, että voimme rakentaa henkilökunnan osaamista sillä välin, kun odottelemme uutta taloa. Nythän meillä ei ole esimerkiksi ATK-luokkaa - saati iPad-vaunua - mutta näitä odotellessa kehitämme opettajien TVT-osaamista, päänsisäistä tieto- ja viestintätaitoa. Moni henkilökunnastamme haaveilee myös jatko- ja täydennyskoulutuksista.
Jos tässä remontin viivästyksen viivästyksessä on mitään hyvää, niin minulle henkilökohtaisesti yksi hyvä puoli sentään on: se, että nyt vasta (viimein) alkavat palaverit ja kokoontumiset rakennushankkeen hiomiseksi. Syksy ja talvi ovat olleet niin kiireisiä ja kalenterini on ollut niin täynnä, että yhtään aikaisemmin en olisi pystynyt tähän repeämäänkään. Arkkitehtuurin ystävänä ja pedagogisista ratkaisuista kiinnostuneena aion nauttia kaikista raksapalavereista täysin siemauksin, vaikka en varmaan monista asioista mitään ymmärräkään :). Sen ymmärrän, että karsittavia rahasummia emme löydä luokkahuoneista, pulpeteista tai edes älytauluista - ne muodostavat vain pikkusummia verrattuna salaojiin, välipohjiin ja ilmastointeihin! 

Aurinko paistoi tänään tosi keväisesti - ehkä siksi en masentunut edes remontin karsimiskohteiden etsinnästä! Toivon auringon paistavan myös ensi viikolla kaikille talvilomalaisille! Hyvää ja leppoisaa hiihtolomaa!

Talven kiireitä ja hidastuksia

Kevätlukukausi on jo pitkällä - eikä ole muka ollut aikaa päivittää blogia!?

Olemme aloittaneet vuoden ahkerasti. Tammi-helmikuu on usein vuoden parasta työnteon aikaa luokissa. Kaikki ovat saaneet katkon ja huilin joululomalla, ja voimia riittää taas paremmin. Talvenselän kouluviikkoja eivät katkaise juhlapyhät eivätkä poikkeukset. Ennen hiihtolomaa ei ole tiedossa mitään hulinaa, tasaista koulunkäyntiä vain. Hienoa!

Kun olen käynyt kehityskeskusteluja työntekijöiden kanssa, monen miinuslistalla tänä lukuvuonna on ollut kiireen tuntu. Kiire on vallannut kouluelämänkin jo aikoja sitten, mutta nyt se vaivaa meitä aikuisia eritoten. Toivottavasti oppilaat eivät kärsi samanlaisesta kiireen lisääntymisestä!

Osasyynä kiireiseen syksyyn on tietysti ollut toimintakulttuurin luominen poikkeusoloissa, osasyynä kaikenlaiset uudistukset ja kehittämiset perustyön ohessa, jotka pitävät pään vireänä mutta panevat sen myös pyörälle. Osasyynä, ja ehkä suurimpana, on rikkonainen päivärytmimme väistötiloissa: me opettajat ja avustajat emme juuri kohtaa toisiamme! Ei ole aikaa puhua välttämättömistäkään, saati käydä sohvakeskusteluja. Kun välitunnilla pitäisi sopia tai ilmoittaa jostain yhteisestä asiasta, paikalla on korkeintaan puolet väestä: osa on valvomassa välituntia, osa on tulossa teknisestä tai tekstiilityöstä, osa matkalla sinne, osa ruokailemassa ja osa liikuntatunnilla ties missä. Normaalioloissa, kun syödään samassa talossa ja käydään taitoainetunneilla omissa tiloissa, ruokailut ja siirtymiset eivät vie läheskään niin paljon aikaa kuin nyt.

(Ruokailut ovat sinänsä sujuneet hyvin, eikä siirtyminen ruokalaan vie kauan. Mutta kun ruokavuoromme ovat 10.15 ja 12.00 välisenä aikana neljässä erässä, niin yhteinen 11:n välitunti puuttuu kokonaan.)

Talven pitkinä viikkoina pitäisi hidastaa. Päätinkin ottaa kiireentorjunnan ensisijaiseksi tavoitteeksi nyt heti, opettajiamme kuunneltuani. En tiedä vielä, miten se onnistuu. Karsimalla ja keskittämällä voisin aloittaa. Ja istahtamalla useammin opehuoneen sohvalle välituntien aikaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Kuulostaa hyvältä, kahvikupin kanssa varsinkin! 

Kerron ensi kerralla, mitä henkilökunnan pluslistalla oli :) !

Mahdollisimman kiireetöntä sydäntalvea!

Joulun valoa!

Joulujuhlassamme juhlasalina toimi talvinen kaunis luonto ja kattona tähtitaivas. Toiveemme lumisesta ja talvisesta juhlasomistuksestakin toteutui :).

Syksy koululla on ollut työntäyteinen, ahkera, ja välillä synkkäkin.

Kuitenkin vajaa kuukausi sitten satoi lumi ja valaisi koko parakkimäen. Lumi toi kovasti valoa koulun ympäristöön sekä oppilaiden ja henkilökunnan elämään.

Samalla viikolla sytytimme adventtitähdet ikkunoihimme ja kyntteliköt sisälle.

Samalla viikolla myös Oriveden kaupunginvaltuusto kokoontui ja teki päätöksen remontin alkamisesta, mikä toi yhä lisää valoa elämäämme!

Kiitos teille vanhemmille tuestanne syyslukukauden koulutyön kaikinpuoliseksi onnistumiseksi!

Kiitos vanhempainyhdistykselle, kiitos Toivon kulkueeseen osallistuneille!

Kiitos teille, jotka virkamiehinä tai luottamustehtävissä olitte edistämässä remonttiasiaa – sekä tietysti kaikille veronmaksajille!

Kiitos oppilaille ja henkilökunnalle syksyn hyvästä yhteistyöstä!

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään yhä lisääntyvää valoa.

JOULUILOA JA ONNELLISTA VUOTTA 2013 KAIKILLE TEILLE!

Verso, Kake ja Kiva

Syksyn pimeys on terapeuttista! Töistä kotiin tullessa on paras vain istahtaa keittiön pöydän ääreen tai nojatuoliin lukulampun alle ja ottaa rauhallisesti. Ulos sateeseen ja pimeään kun ei ole mitään hinkua. Karhut kömpivät juuri nyt talvipesiinsä ja nukahtavat. Kotiin käpertyminen ja vaikkapa lueskelu, käsityöt tai leffan katselu lienee yksi meidän ihmisten tavoista kerätä voimia ja valmistautua talveen (ei sentään talviuneen?).
Oma työtahtini syksyn huippuviikoista ja -kuukausista on sopivasti tasaantumaan päin. Monilla opettajilla sen sijaan syksyn kiireisimmät viikot ovat meneillään juuri nyt, kun arviointikeskustelut pyörivät useimmissa luokissa, oppilaiden tuen suunnitelmia ja papereita laaditaan, ja adventti-, itsenäisyys- ja joulujuhlatkin jo teettävät suunnittelutyötä. Kotisivuillemme on avattu uusi linkki, kalenteritoiminto (vasemmassa palkissa), josta voi käydä klikkaamassa koulun kalenteriasiat esiin. Pyrin pitämään kalenteria ajan tasalla koko koulun yhteisistä päivämääristä ja tapahtumista.

Valittelin viime blogissani oppilaiden yhteiselämän hankaluuksia ja riitojen ratkomisen määrää. Valittelun sijasta asialle on syytä tehdä koulussakin kaikki voitava. Niin teemmekin. Viimeistään joulun jälkeen käytössämme on täysteholla Verso, Kake ja Kiva:

- Vetreytämme syksyn ajan hiljaiseloa viettäneen Verso-toiminnan aktiiviseksi. Versossa eli vertaissovittelussa koulutuksen saaneet oppilaat toimivat sovittelijoina, ja sovittelulla puututaan riitatilanteisiin mahdollisimman varhain.

- Kake eli kasvatuskeskustelu on jälki-istunto, jossa on kasvatuksellisempi ote. Monissa kouluissa, mm. Yhteiskoulussa Kake on käytössä. Kakeen emme määrää ketään pikaistuksissamme, kerrasta. Kakea on tiedossa, jos asiasta on huomautettu tai puhuteltu ja silti ilmenee kovakorvaisuutta, tai jos rikkomus on hyvin vakava. Kakea saava oppilas saa kotiin viemisikseen ja vanhempien allekirjoitettavaksi lapun, jossa aihe on kerrottu. Kake-istunnot pidetään perjantaisin klo 8.15 - 9.00, ja kukin opettaja vuorollaan valvoo Kaken opettajakokouksemme aikaan. Kakessa käydään jokaisen rike läpi yhdessä keskustellen. Tavoitteena on ottaa oppia vastaisen varalle: miten tilanteessa olisi pitänyt toimia ja miten kannattaa seuraavalla kerralla toimia. Perinteisen jälki-istunnossa hiljaa istumisen ja seinän tuijottamisen sijasta Kakessa asioita puidaan - ja toivottavasti tehdään hyviä päätöksiä!
Kaket aloitamme joulun jälkeen. Toivottavasti ihan joka perjantai ei ole Kake-istuntoa! Inflaatiota emme päästä tapahtumaan, vaan Kake säilyköön harvinaisena ja harkittuna!

- Kiva eli kiusaamisen vastustamisen ohjelma on käytössämme kaiken aikaa, ja Kiva-tunteja pitävät niin opettajat kuin koulukuraattorikin. Kiva-aineisto ja opetusmateriaali on laadittu kiusaamisasioiden käsittelemiseksi monipuolisesti luokissa, pääkohteina ovat 1.- ja 4.-luokkalaiset. Kiusaamistapauksia voi siirtää Kiva-tiimille, joka kuulee kaikkia osapuolia ja kirjaa asiat ylös. Kiva-tiimi seuraa tilannetta myös käsittelyn jälkeen.

VALOISAA PIKKUJOULUAIKAA!

Vaalipäivänä

Keskuskoulussa on ollut kaikenlaista vipinää lokakuussa, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Onneksi viisipäiväinen syysloma katkaisi sateisten koulupäivien ketjun ja virkisti kaikkia (paitsi minua, joka nautin työnteosta rauhan laskeuduttua parakkeihin! :). Kovasti oli ilmassa toivetta, että loma saisi kyllä olla viikon mittainen! Tampere taitaa näyttää tässä mallin, jota ehkä turhaankin ympäristökunnat noudattavat?

Syysloman aikana laadin koulun pelastussuunnitelman parakkikoulullemme. Turvallisuusasioista on luokissa keskusteltu, ja kahtena päivänä harjoittelimme luokista poistumista kokoontumispaikalle. Hyvin sujui, alle kuudessa minuutissa kaikki olivat alakentällä. Havaitut epäkohdat korjataan, ja jatkossa harjoitellaan hätäpoistumista myös ilman ennakkosopimusta.

Oma Comenius-ryhmämme kävi onnistuneesti valloittamassa Lontoon. Kaikki meni reissussa hyvin, kiitos hyvän suunnittelun, ja matkalaiset, niin oppilaat kuin opettajat (!), olivat olleet reippaita loppuun asti! Saamme nähdä koosteen matkan vaiheista marraskuussa päivänavauksessa, ja jo matkablogista näki hyvät ensivaikutelmat, ken kävi seuraamassa netissä.
Meidän koulullamme kylässä kävivät puolestaan Karpinlahden koulun Comenius-vieraat, jotka olivat kaikki opettajia Saksasta, Kyprokselta, Italiasta, Maltalta ja Englannista. Orivesi voi olla ylpeä Comenius-hankkeissa ahkeroivista opettajistaan! Hankkeisiin mukaan pääsy vaatii paljon selvittely- suunnittelu- ja hakemustyötä.

Välitunnit ovat menneet tekemisen puolesta nyt paremmin, koska virikkeitä pienelle pihalle on saatu niin välineiden kuin leikittäjien muodossa. Kuitenkin lähes joka päivä selvittelemme välituntikiusaamisasioita! Suoraan sanoen ihan liikaa aikaa ja energiaa menee tähän käräjöintiin, kuka mitäkin sanoi ensin, kuka provosoi ja kuka provosoitui. Toivoisin, että ihan joka kodissa kyselisitte oppilaaltanne, mitä hänelle välituntisin kuuluu, mitä hän tekee ja mitä muut tekevät. Tätä keskustelua on jo monessa perheessä käytykin opettajalta tulleiden yhteydenottojen vuoksi, ja sitä pitää jatkaa joillakin luokilla jopa vanhemmat saman pöydän ääreen kutsumalla. Miten yhdessä leikkimisen ja olemisen taidot ovatkin niin hakusessa!?

Kovasti vipinää on viime viikkoina aiheuttanut meidän kaikkien pettymys, Keskuskoulun remonttiin anotun valtionosuuden meneminen sivu suun! Se on näkynyt ja tuntunut koulussa harmin ja turhautumisen ilmapiirinä. Opettajissakin on monia, jotka ovat jo 10 vuotta sitten istuneet ensimmäisissä remontin suunnittelutiimeissä. Vaikka opettajien harmi ja aktiivisuus saattaa tässä tilanteessa näyttäytyä omien etujen ajamisena (eli ajanmukaisen työympäristön vaatimuksena), niin kyllä suurin harmi varmasti meillä kaikilla on oppilaiden puolesta. Oppilaat käyvät alakoulua kuusi vuotta, ja tuntuu masentavalta, jos siitä puoletkin pitää opiskella parakeissa. Aikuiset aina voivat ainakin teoriassa miettiä omia ratkaisujaan ja vaikuttaa niihin, vaikkapa harkitsemalla työpaikan vaihtoa, mutta lapset eivät voi. Joten uskotaan päättäjien hyvään tahtoon ja toivotaan kaikkien mahdollisten konstien käyttöönottoa Keskuskoulun hankalan tilanteen ratkaisemiseksi! Näin vaalipäivänä teillä kaikilla orivesiläisillä aikuisilla on ainakin yksi ääni käytössänne asian puolesta!

Itse henkilökohtaisesti en ehkä ole yhtä syvällä tässä pettymyksen suossa kuin koulun remonttia pitkään odottaneet oppilaat ja henkilökuntalaiset. Olen myös toistaiseksi autuaan tietämätön Oriveden kunnallispolitiikan kiemuroista, joten en näin vaalipäivänäkään edes tiedä, mitä toivoa tulevan valtuuston kokoopanolta. Toivon tietysti viisasta valtuustoa - ja ehkä hyvän haltian taikasauvan heilahdusta raha-asioissa! Toivon myös, että onnistuisimme säilyttämään kouluhyvinvoinnin ja työyvinvoinnin Keskuskoululla näinä kriittisinä viikkoina sekä tulevina vuosina, kävi miten kävi.

Toisaalta olen sitä mieltä, ettei hyvää pedagogiikkaa tehdä seinillä vaan ihmisillä. Afrikassa asuneena tiedän, että onnellinen hymy - ja rivi valkoisia hampaita - näkyy monen 50 oppilaan ryhmässä maalattiakoulua käyvän lapsen kasvoilla siitä onnesta, että on päässyt kouluun!

Koulumatkoista

Koulumatkojen sujumisesta ja turvallisesta kulkemisesta uuteen Keskuskouluun puhuttiin alkusyksystä paljon ja kulkureitit ohjeistettiin hyvin. Varmaan niin kotona, koulussa kuin kaupungintalollakin jännitettiin, miten kulkeminen alkaa sujua. Nyt kun koulua on käyty pari kuukautta, voi jakaa ruusuja, ja vain vähän risuja!

Ruusuja:

* Oppilaat noudattavat sovittuja reittejä oikein hyvin.

* Vanhempia autoineen ei ole koulunmäellä näkynyt - yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Kiitos kaikille kuuliaisille vanhemmille tästä!

* Saimme terveisiä koulukuljetuksia hoitavilta autoilijoilta: koulukuljetukset eivät ole koskaan sujuneet niin hyvin kuin tänä vuonna - toisin kuin luultiin. Yhteiskoulun alapihan liikenneympyrässä taksit ja bussit pyörähtävät sujuvasti. Ainoa ongelma autoille lienee pihasta takaisin tielle pääsy. Kiitos hyvistä koulukuljetusjärjestelyistä Minna Lehdelle kouluvirastoon, joka on auliisti auttanut niin meitä kuin autoilijoitakin!

Risuja:

* Pyörät jätetään pyöräparkkikentälle (lukion päätyyn) hujan hajan. 

* Pyöriä on käyty näpelöimässä muutaman kerran syksyn aikana. 

* Koulun risteyksen grilliyrittäjä otti yhteyttä viime viikolla, että hänen pihassaan seisoo usein iltapäivisin 5-6 autoa (usein samat autot) odottamassa oppilaita kyytiin. Yrittäjä suree asiakkaidensa parkkitilan menettämistä sekä parkkeerattujen autojen välistä puikkelehtivien oppilaiden turvallisuutta (autot blokkaavat alikulusta tulevien lasten reitin). Olisiko mahdollista tehdä treffit lapsen kanssa vaikkapa vähän kauempana olevilla Keskustien varren parkkipaikoilla - tai voisivatko lapset peräti kuntoilla ja kävellä kotiin :) !?

Pyöräilykelit 2.-6.-luokkalaisilla jatkuvat vielä muutaman viikon ennen kuin pyörät laitetaan talvivarastoon, joten pyörien jättämisestä, lukitsemisesta ja kypärän käytöstä pitää myös kotona puhua. Huolellisuutta näissä pitää vaatia niin kotona kuin koulussa. Jos ajat kouluun, käytät kypärää; jos et käytä kypärää, et aja kouluun, on sopimuksemme.
Kun muutaman kerran pyöriä on kaadettu, renkaiden ilmat päästetty tai ohjaustanko väännetty, ajatuksena oppilailla on näissä tilanteissa ensimmäisenä ollut: yläkoulun oppilaat varmaan... Pyöräparkkipaikalla on kameravalvonta. Tihutyötapauksissa olemme kyselemällä ja kameran kuvia hyödyntäen selvittäneet tekijät, ja joka kerta jäljet ovat johtaneet sylttytehtaalle, eli oman koulun oppilaat ovat olleet asialla, ts. asiattomasti kyseisellä pyöräalueella koulun jälkeen.

Näiden pyörien rikkomista koskevien salapoliisitöiden jälkeen muistutan, että pyöriä ei koulu korvaa. Toki pyrimme pyöriä valvomaan ja rikkeitä selvittämään, mutta aika turhaa ja turhauttavaa työtä se täällä koulussa on... Sovitaan siis, että pyörät parkkeerataan huolella ja jätetään parkissa rauhaan!

Kirpakkaa lokakuuta kaikille - kävellen ja pyöräillen!

Kodin ja koulun päivä - ja koko vuosi!

Keskuskoulun tiedote on jaettu reppuihin tänään, valtakunnallisena Kodin ja koulun päivänä 14.9. Päivä sopii mainiosti tiedotteen jakamiseen ja tiedon välittämiseen. Lehtinen on itse asiassa koulumme kotisivujen paperille painettu versio, sillä samat päivitetyt tekstit löytyvät milloin tahansa muutamalla napin painalluksella myös verkosta. Uskoisin, että perinteisellä painetulla tiedotteella on edelleen paikkansa kotona, jääkaapin oveen tai eteisen ilmoitustaululle kiinnitettynä!

Sama kaksikanavaisuus koskee koulumme tiedottamista ja yhteydenpitoa teihin vanhempiin tänä vuonna muutenkin. Orivedellä on otettu käyttöön Wilma-viestintä, sähköinen reissuvihko. Wilman kautta julkaisemme tiedotteita ja lähettelemme pikaviestejä. Wilmasta näkee poissaolot ja myöhemmin lukujärjestykset. Keskuskoululaisilla on repussaan edelleen myös perinteinen reissuvihko, joka kuljettaa kodin viestejä koululle ja koulun asioita kotiin. Reissuvihosta löytyvät myös paperisina tai oppilaan itse kirjoittamina useimmat tärkeät tiedot kotiväelle. Samalla opitaan omista asioista huolehtimista.

Ajantasainen tieto koulun kuulumisista luo kotona luottamusta, näin uskon. Paras asiantuntemus lapsista on teillä vanhemmilla. Siksi korostan avointa ja säännöllistä yhteydenpitoa. Oppilaan tärkeä tehtävä on kertoa kouluasioista itse vanhemmilleen –nettisivuista ja Wilmasta huolimatta. Kyselkää siis usein kuulumisia asiantuntijalta, lapseltanne! Jos kuitenkin jokin asia mietityttää teitä vanhempia, laittakaa vaikka Wilma-viesti opettajalle. Vanhan vitsin mukaan ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea. mitä lapsi kertoo koulusta - emme mekään koulussa aina usko kaikkea, mitä he kertovat kotioloista J.

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on hyvä tilanne kouluasioissa. sillä yleensä te vanhemmat voitte luottaa lapsenne ”hyviin käsiin” lähettäessänne heidät peruskouluun. Keskuskoulun henkilökunta on ammattitaitoista, ahkeraa ja sitoutunutta, mistä kovasti iloitsen. Väistötiloissa ja poikkeusoloissakin on pystytty luomaan mielestäni innostunut ja innostava ”parakkikoulun henki”. Tuettehan meitä sen säilyttämisessä!

Etelä-Pohjanmaan sanakirjan mukaan lapsia kutsutaan mukuloiksi. Te vanhemmat olette istuttaneet nämä mukulat. Me autamme teitä ja te meitä heidän kasvattamisessaan: kastelemme, ravitsemme, kitkemme – ja korjaamme sitten hyvää satoa!

Samansuuntaisia ajatuksia yhteistyön tärkeydestä voitte lukea Kodin ja koulun päivän suojelijan, Jenni Haukion, tervehdyksestä lukuvuositiedotteen takasivulta tai netistä www.kodinjakoulunpaiva.fi. Puhalletaan yhteen hiileen, ei vain Kodin ja koulun päivänä, vaan koko lukuvuosi!

Olemme luoneet koulun!

Tervehdys kaikille keskuskoululaisille ja vanhemmille!

Piti aloittamani blogikirjoittelu heti koulun alettua, mutta en ole millään ehtinyt vielä! Nyt sen teen, ja pyrin bloggaamaan kuulumisia Keskuskoulun parakkielämästä säännöllisesti muutaman viikon välein. Mukavaa, että viime keskiviikon vanhempainillassa oli teitä vanhempia tuvan täydeltä, niin saimme kertoa kaikista alun asioista mahdollisimman monelle. Teitä kotijoukkoja tuntui kiinnostavan kovasti, miten koulu on alkanut uusissa tiloissa, jotka näyttävät ulkoapäin vähemmän inspiroivilta...

Enpä arvannut, miten iso työ on ollut koulun luomisessa lähes tyhjästä! Onneksi tietysti tärkein eli Keskuskoulun oppilaat ja lähes kaikki opettajat sekä muut aikuiset olivat valmiina, kun aloitin työt. Mutta parakkien kalustamisessa, muuttokuorman purkamisessa ja tavaroiden järjestämisessä on ollut kova urakka. Olemme opettajien ja avustajien kanssa istuneet tuntikausia palaveeraamassa ja miettimässä kulkemisasioita, välitunteja, ruokailuja, lukujärjestyksiä, liikuntatunteja, musiikkiasioita, päivänavauksia, kuljetuksia sekä monia, monia muita juttuja! Osa näistä asioista ja niiden hienosäädöstä on edelleen vaiheessa. Pitää käydä koulua muutama viikko, jotta näemme, mikä toimii ja mikä ei.

Olen ollut tosi innoissani uudesta koulustamme. Minusta on näyttänyt siltä, että myös oppilaat ovat löytäneet monia hyviä puolia parakkikoulussa verrattuna vanhaan koulutaloon (joka solussa on kaksi sisävessaa, ei tarvitse ravata portaita ylös ja alas jne.). Henkilökunta on nurisematta kantanut tavaroita ja pähkäillyt ideoita, mihin kaikki laitetaan. Olemme sisustaneet kekseliäästi vanhoilla kalusteilla... Kovin tyylikästä ei missään luokassa ole, mutta ihan kotoisaa kyllä!

Piha on murheenkryynimme, koska se on autio ja ankea. Tekemistä hankitaan lisää ja ideoita pihan parantamiseksi on saatu. Yhteistyössä vanhempainyhdistyksen sekä kaupungin työntekijöiden kanssa hankimme pihaan lisää virikkeitä, telineitä, penkkejä - ja ehkä saamme jopa joitain istutuksia viihtyisyyden lisäämiseksi! Parakin takana olevalle kalliolle ei voi mennä välituntisin kiipeilemään, koska siellä sattuisi vahinkoja, mutta kallioille ja metsään tehdään retkiä aikuisen kanssa.

Ruoka on ollut erinomaista, ja ruokailut yhdessä yläkoululaisten ja lukiolaisten kanssa ovat alkaneet sujua hyvin. Vain parina ensimmäisenä päivänä ruokalassa oli pitkät jonot, mutta nyt ruokavuorot ovat löytyneet. Mietimme vielä, miten ruokalasta palataan: koko luokka yhdessä vai yksitellen sitä mukaa, kun on syönyt. Tähän asti on palattu luokkaan yleensä yhdessä. Käytännössä on mm. se hyvä puoli, että malttaa hakea vaikka lisää ruokaa, kun ei ole kiire pois. Huonoja puolia on se, että joku syö viidessä minuutissa kun jonkun lautanen tyhjenee vasta puolen tunnin kuluttua. Jos toisten odottelu käy liian pitkäksi, ehkä kokeilemme luokkaan paluuta pienissä ryhmissä, ainakin joillakin luokilla. Oman opettajan lisäksi ruokailua valvovat ruokalavalvojat.

Ensimmäinen kouluviikko poikkeusaikataulun ja 6.-luokkien leirikoulun vuoksi aivan erityinen. Viime viikko oli jo lukujärjestyksen mukainen, ja koulukuvauskin tuli hoidetuksi pihlajanmarjat taustanamme. Nyt, kun alkaa kolmas kouluviikko, näemme, miten arki oikeasti alkaa sujua parakkikoulussa.
Mielenkiintoista syksyn alkua kaikille!