Kodin ja koulun päivä - ja koko vuosi!

Keskuskoulun tiedote on jaettu reppuihin tänään, valtakunnallisena Kodin ja koulun päivänä 14.9. Päivä sopii mainiosti tiedotteen jakamiseen ja tiedon välittämiseen. Lehtinen on itse asiassa koulumme kotisivujen paperille painettu versio, sillä samat päivitetyt tekstit löytyvät milloin tahansa muutamalla napin painalluksella myös verkosta. Uskoisin, että perinteisellä painetulla tiedotteella on edelleen paikkansa kotona, jääkaapin oveen tai eteisen ilmoitustaululle kiinnitettynä!

Sama kaksikanavaisuus koskee koulumme tiedottamista ja yhteydenpitoa teihin vanhempiin tänä vuonna muutenkin. Orivedellä on otettu käyttöön Wilma-viestintä, sähköinen reissuvihko. Wilman kautta julkaisemme tiedotteita ja lähettelemme pikaviestejä. Wilmasta näkee poissaolot ja myöhemmin lukujärjestykset. Keskuskoululaisilla on repussaan edelleen myös perinteinen reissuvihko, joka kuljettaa kodin viestejä koululle ja koulun asioita kotiin. Reissuvihosta löytyvät myös paperisina tai oppilaan itse kirjoittamina useimmat tärkeät tiedot kotiväelle. Samalla opitaan omista asioista huolehtimista.

Ajantasainen tieto koulun kuulumisista luo kotona luottamusta, näin uskon. Paras asiantuntemus lapsista on teillä vanhemmilla. Siksi korostan avointa ja säännöllistä yhteydenpitoa. Oppilaan tärkeä tehtävä on kertoa kouluasioista itse vanhemmilleen –nettisivuista ja Wilmasta huolimatta. Kyselkää siis usein kuulumisia asiantuntijalta, lapseltanne! Jos kuitenkin jokin asia mietityttää teitä vanhempia, laittakaa vaikka Wilma-viesti opettajalle. Vanhan vitsin mukaan ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea. mitä lapsi kertoo koulusta - emme mekään koulussa aina usko kaikkea, mitä he kertovat kotioloista J.

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on hyvä tilanne kouluasioissa. sillä yleensä te vanhemmat voitte luottaa lapsenne ”hyviin käsiin” lähettäessänne heidät peruskouluun. Keskuskoulun henkilökunta on ammattitaitoista, ahkeraa ja sitoutunutta, mistä kovasti iloitsen. Väistötiloissa ja poikkeusoloissakin on pystytty luomaan mielestäni innostunut ja innostava ”parakkikoulun henki”. Tuettehan meitä sen säilyttämisessä!

Etelä-Pohjanmaan sanakirjan mukaan lapsia kutsutaan mukuloiksi. Te vanhemmat olette istuttaneet nämä mukulat. Me autamme teitä ja te meitä heidän kasvattamisessaan: kastelemme, ravitsemme, kitkemme – ja korjaamme sitten hyvää satoa!

Samansuuntaisia ajatuksia yhteistyön tärkeydestä voitte lukea Kodin ja koulun päivän suojelijan, Jenni Haukion, tervehdyksestä lukuvuositiedotteen takasivulta tai netistä www.kodinjakoulunpaiva.fi. Puhalletaan yhteen hiileen, ei vain Kodin ja koulun päivänä, vaan koko lukuvuosi!

Olemme luoneet koulun!

Tervehdys kaikille keskuskoululaisille ja vanhemmille!

Piti aloittamani blogikirjoittelu heti koulun alettua, mutta en ole millään ehtinyt vielä! Nyt sen teen, ja pyrin bloggaamaan kuulumisia Keskuskoulun parakkielämästä säännöllisesti muutaman viikon välein. Mukavaa, että viime keskiviikon vanhempainillassa oli teitä vanhempia tuvan täydeltä, niin saimme kertoa kaikista alun asioista mahdollisimman monelle. Teitä kotijoukkoja tuntui kiinnostavan kovasti, miten koulu on alkanut uusissa tiloissa, jotka näyttävät ulkoapäin vähemmän inspiroivilta...

Enpä arvannut, miten iso työ on ollut koulun luomisessa lähes tyhjästä! Onneksi tietysti tärkein eli Keskuskoulun oppilaat ja lähes kaikki opettajat sekä muut aikuiset olivat valmiina, kun aloitin työt. Mutta parakkien kalustamisessa, muuttokuorman purkamisessa ja tavaroiden järjestämisessä on ollut kova urakka. Olemme opettajien ja avustajien kanssa istuneet tuntikausia palaveeraamassa ja miettimässä kulkemisasioita, välitunteja, ruokailuja, lukujärjestyksiä, liikuntatunteja, musiikkiasioita, päivänavauksia, kuljetuksia sekä monia, monia muita juttuja! Osa näistä asioista ja niiden hienosäädöstä on edelleen vaiheessa. Pitää käydä koulua muutama viikko, jotta näemme, mikä toimii ja mikä ei.

Olen ollut tosi innoissani uudesta koulustamme. Minusta on näyttänyt siltä, että myös oppilaat ovat löytäneet monia hyviä puolia parakkikoulussa verrattuna vanhaan koulutaloon (joka solussa on kaksi sisävessaa, ei tarvitse ravata portaita ylös ja alas jne.). Henkilökunta on nurisematta kantanut tavaroita ja pähkäillyt ideoita, mihin kaikki laitetaan. Olemme sisustaneet kekseliäästi vanhoilla kalusteilla... Kovin tyylikästä ei missään luokassa ole, mutta ihan kotoisaa kyllä!

Piha on murheenkryynimme, koska se on autio ja ankea. Tekemistä hankitaan lisää ja ideoita pihan parantamiseksi on saatu. Yhteistyössä vanhempainyhdistyksen sekä kaupungin työntekijöiden kanssa hankimme pihaan lisää virikkeitä, telineitä, penkkejä - ja ehkä saamme jopa joitain istutuksia viihtyisyyden lisäämiseksi! Parakin takana olevalle kalliolle ei voi mennä välituntisin kiipeilemään, koska siellä sattuisi vahinkoja, mutta kallioille ja metsään tehdään retkiä aikuisen kanssa.

Ruoka on ollut erinomaista, ja ruokailut yhdessä yläkoululaisten ja lukiolaisten kanssa ovat alkaneet sujua hyvin. Vain parina ensimmäisenä päivänä ruokalassa oli pitkät jonot, mutta nyt ruokavuorot ovat löytyneet. Mietimme vielä, miten ruokalasta palataan: koko luokka yhdessä vai yksitellen sitä mukaa, kun on syönyt. Tähän asti on palattu luokkaan yleensä yhdessä. Käytännössä on mm. se hyvä puoli, että malttaa hakea vaikka lisää ruokaa, kun ei ole kiire pois. Huonoja puolia on se, että joku syö viidessä minuutissa kun jonkun lautanen tyhjenee vasta puolen tunnin kuluttua. Jos toisten odottelu käy liian pitkäksi, ehkä kokeilemme luokkaan paluuta pienissä ryhmissä, ainakin joillakin luokilla. Oman opettajan lisäksi ruokailua valvovat ruokalavalvojat.

Ensimmäinen kouluviikko poikkeusaikataulun ja 6.-luokkien leirikoulun vuoksi aivan erityinen. Viime viikko oli jo lukujärjestyksen mukainen, ja koulukuvauskin tuli hoidetuksi pihlajanmarjat taustanamme. Nyt, kun alkaa kolmas kouluviikko, näemme, miten arki oikeasti alkaa sujua parakkikoulussa.
Mielenkiintoista syksyn alkua kaikille!