Olen tänään ollut ensimmäisessä "raksapalaverissa" ja olen innoissani! Vaikka aiheena olikin kustannusten karsiminen Keskuskoulun remonttisuunnitelmista, olen silti innoissani. Uudesta koulusta tulee hyvä koulu joka tapauksessa, ehkä jopa hieno! Hyvä kouluhan parakkikoulukin on, mitä tulee yhteishenkeen ja tunnelmaan. Minun mielestäni ainakin.
Henkilökunnan kanssa käymieni keskustelujenkin perusteella meillä on erittäin hyvä työyhteisö ja yhteishenki. Moni opettaja mainitsi myös olevansa onnellinen siitä mukavasta luokasta, jota juuri nyt opettaa. Parakkien solujen tuomaa yhteisopettajuutta ja tiivistynyttä yhteistyötä luokka-asteparin kanssa kiiteltiin, samoin kollegojen kannustavaa asennetta!
Toivon hartaasti, että pystymme säilyttämään nämä kaikki hyvät asiat ja vahvistamaan niitä koko parakkijakson ajan. Tämä vaatii vaalimista. Toivon myös, että voimme rakentaa henkilökunnan osaamista sillä välin, kun odottelemme uutta taloa. Nythän meillä ei ole esimerkiksi ATK-luokkaa - saati iPad-vaunua - mutta näitä odotellessa kehitämme opettajien TVT-osaamista, päänsisäistä tieto- ja viestintätaitoa. Moni henkilökunnastamme haaveilee myös jatko- ja täydennyskoulutuksista.
Jos tässä remontin viivästyksen viivästyksessä on mitään hyvää, niin minulle henkilökohtaisesti yksi hyvä puoli sentään on: se, että nyt vasta (viimein) alkavat palaverit ja kokoontumiset rakennushankkeen hiomiseksi. Syksy ja talvi ovat olleet niin kiireisiä ja kalenterini on ollut niin täynnä, että yhtään aikaisemmin en olisi pystynyt tähän repeämäänkään. Arkkitehtuurin ystävänä ja pedagogisista ratkaisuista kiinnostuneena aion nauttia kaikista raksapalavereista täysin siemauksin, vaikka en varmaan monista asioista mitään ymmärräkään :). Sen ymmärrän, että karsittavia rahasummia emme löydä luokkahuoneista, pulpeteista tai edes älytauluista - ne muodostavat vain pikkusummia verrattuna salaojiin, välipohjiin ja ilmastointeihin!
Aurinko paistoi tänään tosi keväisesti - ehkä siksi en masentunut edes remontin karsimiskohteiden etsinnästä! Toivon auringon paistavan myös ensi viikolla kaikille talvilomalaisille! Hyvää ja leppoisaa hiihtolomaa!
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
maanantai 21. tammikuuta 2013
Talven kiireitä ja hidastuksia
Kevätlukukausi on jo pitkällä - eikä ole muka ollut aikaa päivittää blogia!?
Olemme aloittaneet vuoden ahkerasti. Tammi-helmikuu on usein vuoden parasta työnteon aikaa luokissa. Kaikki ovat saaneet katkon ja huilin joululomalla, ja voimia riittää taas paremmin. Talvenselän kouluviikkoja eivät katkaise juhlapyhät eivätkä poikkeukset. Ennen hiihtolomaa ei ole tiedossa mitään hulinaa, tasaista koulunkäyntiä vain. Hienoa!
Kun olen käynyt kehityskeskusteluja työntekijöiden kanssa, monen miinuslistalla tänä lukuvuonna on ollut kiireen tuntu. Kiire on vallannut kouluelämänkin jo aikoja sitten, mutta nyt se vaivaa meitä aikuisia eritoten. Toivottavasti oppilaat eivät kärsi samanlaisesta kiireen lisääntymisestä!
Osasyynä kiireiseen syksyyn on tietysti ollut toimintakulttuurin luominen poikkeusoloissa, osasyynä kaikenlaiset uudistukset ja kehittämiset perustyön ohessa, jotka pitävät pään vireänä mutta panevat sen myös pyörälle. Osasyynä, ja ehkä suurimpana, on rikkonainen päivärytmimme väistötiloissa: me opettajat ja avustajat emme juuri kohtaa toisiamme! Ei ole aikaa puhua välttämättömistäkään, saati käydä sohvakeskusteluja. Kun välitunnilla pitäisi sopia tai ilmoittaa jostain yhteisestä asiasta, paikalla on korkeintaan puolet väestä: osa on valvomassa välituntia, osa on tulossa teknisestä tai tekstiilityöstä, osa matkalla sinne, osa ruokailemassa ja osa liikuntatunnilla ties missä. Normaalioloissa, kun syödään samassa talossa ja käydään taitoainetunneilla omissa tiloissa, ruokailut ja siirtymiset eivät vie läheskään niin paljon aikaa kuin nyt.
(Ruokailut ovat sinänsä sujuneet hyvin, eikä siirtyminen ruokalaan vie kauan. Mutta kun ruokavuoromme ovat 10.15 ja 12.00 välisenä aikana neljässä erässä, niin yhteinen 11:n välitunti puuttuu kokonaan.)
Talven pitkinä viikkoina pitäisi hidastaa. Päätinkin ottaa kiireentorjunnan ensisijaiseksi tavoitteeksi nyt heti, opettajiamme kuunneltuani. En tiedä vielä, miten se onnistuu. Karsimalla ja keskittämällä voisin aloittaa. Ja istahtamalla useammin opehuoneen sohvalle välituntien aikaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Kuulostaa hyvältä, kahvikupin kanssa varsinkin!
Kerron ensi kerralla, mitä henkilökunnan pluslistalla oli :) !
Mahdollisimman kiireetöntä sydäntalvea!
Olemme aloittaneet vuoden ahkerasti. Tammi-helmikuu on usein vuoden parasta työnteon aikaa luokissa. Kaikki ovat saaneet katkon ja huilin joululomalla, ja voimia riittää taas paremmin. Talvenselän kouluviikkoja eivät katkaise juhlapyhät eivätkä poikkeukset. Ennen hiihtolomaa ei ole tiedossa mitään hulinaa, tasaista koulunkäyntiä vain. Hienoa!
Kun olen käynyt kehityskeskusteluja työntekijöiden kanssa, monen miinuslistalla tänä lukuvuonna on ollut kiireen tuntu. Kiire on vallannut kouluelämänkin jo aikoja sitten, mutta nyt se vaivaa meitä aikuisia eritoten. Toivottavasti oppilaat eivät kärsi samanlaisesta kiireen lisääntymisestä!
Osasyynä kiireiseen syksyyn on tietysti ollut toimintakulttuurin luominen poikkeusoloissa, osasyynä kaikenlaiset uudistukset ja kehittämiset perustyön ohessa, jotka pitävät pään vireänä mutta panevat sen myös pyörälle. Osasyynä, ja ehkä suurimpana, on rikkonainen päivärytmimme väistötiloissa: me opettajat ja avustajat emme juuri kohtaa toisiamme! Ei ole aikaa puhua välttämättömistäkään, saati käydä sohvakeskusteluja. Kun välitunnilla pitäisi sopia tai ilmoittaa jostain yhteisestä asiasta, paikalla on korkeintaan puolet väestä: osa on valvomassa välituntia, osa on tulossa teknisestä tai tekstiilityöstä, osa matkalla sinne, osa ruokailemassa ja osa liikuntatunnilla ties missä. Normaalioloissa, kun syödään samassa talossa ja käydään taitoainetunneilla omissa tiloissa, ruokailut ja siirtymiset eivät vie läheskään niin paljon aikaa kuin nyt.
(Ruokailut ovat sinänsä sujuneet hyvin, eikä siirtyminen ruokalaan vie kauan. Mutta kun ruokavuoromme ovat 10.15 ja 12.00 välisenä aikana neljässä erässä, niin yhteinen 11:n välitunti puuttuu kokonaan.)
Talven pitkinä viikkoina pitäisi hidastaa. Päätinkin ottaa kiireentorjunnan ensisijaiseksi tavoitteeksi nyt heti, opettajiamme kuunneltuani. En tiedä vielä, miten se onnistuu. Karsimalla ja keskittämällä voisin aloittaa. Ja istahtamalla useammin opehuoneen sohvalle välituntien aikaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Kuulostaa hyvältä, kahvikupin kanssa varsinkin!
Kerron ensi kerralla, mitä henkilökunnan pluslistalla oli :) !
Mahdollisimman kiireetöntä sydäntalvea!
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joulun valoa!
Joulujuhlassamme juhlasalina toimi talvinen kaunis luonto ja kattona tähtitaivas. Toiveemme lumisesta ja talvisesta juhlasomistuksestakin toteutui :).
Syksy koululla on ollut työntäyteinen, ahkera, ja välillä synkkäkin.
Kuitenkin vajaa kuukausi sitten satoi lumi ja valaisi koko parakkimäen. Lumi toi kovasti valoa koulun ympäristöön sekä oppilaiden ja henkilökunnan elämään.
Samalla viikolla sytytimme adventtitähdet ikkunoihimme ja kyntteliköt sisälle.
Samalla viikolla myös Oriveden kaupunginvaltuusto kokoontui ja teki päätöksen remontin alkamisesta, mikä toi yhä lisää valoa elämäämme!
Kiitos teille vanhemmille tuestanne syyslukukauden koulutyön kaikinpuoliseksi onnistumiseksi!
Kiitos vanhempainyhdistykselle, kiitos Toivon kulkueeseen osallistuneille!
Kiitos teille, jotka virkamiehinä tai luottamustehtävissä olitte edistämässä remonttiasiaa – sekä tietysti kaikille veronmaksajille!
Kiitos oppilaille ja henkilökunnalle syksyn hyvästä yhteistyöstä!
Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään yhä lisääntyvää valoa.
JOULUILOA JA ONNELLISTA VUOTTA 2013 KAIKILLE TEILLE!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Verso, Kake ja Kiva
Syksyn pimeys on terapeuttista! Töistä kotiin tullessa on paras vain istahtaa keittiön pöydän ääreen tai nojatuoliin lukulampun alle ja ottaa rauhallisesti. Ulos sateeseen ja pimeään kun ei ole mitään hinkua. Karhut kömpivät juuri nyt talvipesiinsä ja nukahtavat. Kotiin käpertyminen ja vaikkapa lueskelu, käsityöt tai leffan katselu lienee yksi meidän ihmisten tavoista kerätä voimia ja valmistautua talveen (ei sentään talviuneen?).
Oma työtahtini syksyn huippuviikoista ja -kuukausista on sopivasti tasaantumaan päin. Monilla opettajilla sen sijaan syksyn kiireisimmät viikot ovat meneillään juuri nyt, kun arviointikeskustelut pyörivät useimmissa luokissa, oppilaiden tuen suunnitelmia ja papereita laaditaan, ja adventti-, itsenäisyys- ja joulujuhlatkin jo teettävät suunnittelutyötä. Kotisivuillemme on avattu uusi linkki, kalenteritoiminto (vasemmassa palkissa), josta voi käydä klikkaamassa koulun kalenteriasiat esiin. Pyrin pitämään kalenteria ajan tasalla koko koulun yhteisistä päivämääristä ja tapahtumista.
Valittelin viime blogissani oppilaiden yhteiselämän hankaluuksia ja riitojen ratkomisen määrää. Valittelun sijasta asialle on syytä tehdä koulussakin kaikki voitava. Niin teemmekin. Viimeistään joulun jälkeen käytössämme on täysteholla Verso, Kake ja Kiva:
- Vetreytämme syksyn ajan hiljaiseloa viettäneen Verso-toiminnan aktiiviseksi. Versossa eli vertaissovittelussa koulutuksen saaneet oppilaat toimivat sovittelijoina, ja sovittelulla puututaan riitatilanteisiin mahdollisimman varhain.
- Kake eli kasvatuskeskustelu on jälki-istunto, jossa on kasvatuksellisempi ote. Monissa kouluissa, mm. Yhteiskoulussa Kake on käytössä. Kakeen emme määrää ketään pikaistuksissamme, kerrasta. Kakea on tiedossa, jos asiasta on huomautettu tai puhuteltu ja silti ilmenee kovakorvaisuutta, tai jos rikkomus on hyvin vakava. Kakea saava oppilas saa kotiin viemisikseen ja vanhempien allekirjoitettavaksi lapun, jossa aihe on kerrottu. Kake-istunnot pidetään perjantaisin klo 8.15 - 9.00, ja kukin opettaja vuorollaan valvoo Kaken opettajakokouksemme aikaan. Kakessa käydään jokaisen rike läpi yhdessä keskustellen. Tavoitteena on ottaa oppia vastaisen varalle: miten tilanteessa olisi pitänyt toimia ja miten kannattaa seuraavalla kerralla toimia. Perinteisen jälki-istunnossa hiljaa istumisen ja seinän tuijottamisen sijasta Kakessa asioita puidaan - ja toivottavasti tehdään hyviä päätöksiä!
Kaket aloitamme joulun jälkeen. Toivottavasti ihan joka perjantai ei ole Kake-istuntoa! Inflaatiota emme päästä tapahtumaan, vaan Kake säilyköön harvinaisena ja harkittuna!
- Kiva eli kiusaamisen vastustamisen ohjelma on käytössämme kaiken aikaa, ja Kiva-tunteja pitävät niin opettajat kuin koulukuraattorikin. Kiva-aineisto ja opetusmateriaali on laadittu kiusaamisasioiden käsittelemiseksi monipuolisesti luokissa, pääkohteina ovat 1.- ja 4.-luokkalaiset. Kiusaamistapauksia voi siirtää Kiva-tiimille, joka kuulee kaikkia osapuolia ja kirjaa asiat ylös. Kiva-tiimi seuraa tilannetta myös käsittelyn jälkeen.
VALOISAA PIKKUJOULUAIKAA!
Oma työtahtini syksyn huippuviikoista ja -kuukausista on sopivasti tasaantumaan päin. Monilla opettajilla sen sijaan syksyn kiireisimmät viikot ovat meneillään juuri nyt, kun arviointikeskustelut pyörivät useimmissa luokissa, oppilaiden tuen suunnitelmia ja papereita laaditaan, ja adventti-, itsenäisyys- ja joulujuhlatkin jo teettävät suunnittelutyötä. Kotisivuillemme on avattu uusi linkki, kalenteritoiminto (vasemmassa palkissa), josta voi käydä klikkaamassa koulun kalenteriasiat esiin. Pyrin pitämään kalenteria ajan tasalla koko koulun yhteisistä päivämääristä ja tapahtumista.
Valittelin viime blogissani oppilaiden yhteiselämän hankaluuksia ja riitojen ratkomisen määrää. Valittelun sijasta asialle on syytä tehdä koulussakin kaikki voitava. Niin teemmekin. Viimeistään joulun jälkeen käytössämme on täysteholla Verso, Kake ja Kiva:
- Vetreytämme syksyn ajan hiljaiseloa viettäneen Verso-toiminnan aktiiviseksi. Versossa eli vertaissovittelussa koulutuksen saaneet oppilaat toimivat sovittelijoina, ja sovittelulla puututaan riitatilanteisiin mahdollisimman varhain.
- Kake eli kasvatuskeskustelu on jälki-istunto, jossa on kasvatuksellisempi ote. Monissa kouluissa, mm. Yhteiskoulussa Kake on käytössä. Kakeen emme määrää ketään pikaistuksissamme, kerrasta. Kakea on tiedossa, jos asiasta on huomautettu tai puhuteltu ja silti ilmenee kovakorvaisuutta, tai jos rikkomus on hyvin vakava. Kakea saava oppilas saa kotiin viemisikseen ja vanhempien allekirjoitettavaksi lapun, jossa aihe on kerrottu. Kake-istunnot pidetään perjantaisin klo 8.15 - 9.00, ja kukin opettaja vuorollaan valvoo Kaken opettajakokouksemme aikaan. Kakessa käydään jokaisen rike läpi yhdessä keskustellen. Tavoitteena on ottaa oppia vastaisen varalle: miten tilanteessa olisi pitänyt toimia ja miten kannattaa seuraavalla kerralla toimia. Perinteisen jälki-istunnossa hiljaa istumisen ja seinän tuijottamisen sijasta Kakessa asioita puidaan - ja toivottavasti tehdään hyviä päätöksiä!
Kaket aloitamme joulun jälkeen. Toivottavasti ihan joka perjantai ei ole Kake-istuntoa! Inflaatiota emme päästä tapahtumaan, vaan Kake säilyköön harvinaisena ja harkittuna!
- Kiva eli kiusaamisen vastustamisen ohjelma on käytössämme kaiken aikaa, ja Kiva-tunteja pitävät niin opettajat kuin koulukuraattorikin. Kiva-aineisto ja opetusmateriaali on laadittu kiusaamisasioiden käsittelemiseksi monipuolisesti luokissa, pääkohteina ovat 1.- ja 4.-luokkalaiset. Kiusaamistapauksia voi siirtää Kiva-tiimille, joka kuulee kaikkia osapuolia ja kirjaa asiat ylös. Kiva-tiimi seuraa tilannetta myös käsittelyn jälkeen.
VALOISAA PIKKUJOULUAIKAA!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Vaalipäivänä
Keskuskoulussa on ollut kaikenlaista vipinää lokakuussa, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Onneksi viisipäiväinen syysloma katkaisi sateisten koulupäivien ketjun ja virkisti kaikkia (paitsi minua, joka nautin työnteosta rauhan laskeuduttua parakkeihin! :). Kovasti oli ilmassa toivetta, että loma saisi kyllä olla viikon mittainen! Tampere taitaa näyttää tässä mallin, jota ehkä turhaankin ympäristökunnat noudattavat?
Syysloman aikana laadin koulun pelastussuunnitelman parakkikoulullemme. Turvallisuusasioista on luokissa keskusteltu, ja kahtena päivänä harjoittelimme luokista poistumista kokoontumispaikalle. Hyvin sujui, alle kuudessa minuutissa kaikki olivat alakentällä. Havaitut epäkohdat korjataan, ja jatkossa harjoitellaan hätäpoistumista myös ilman ennakkosopimusta.
Oma Comenius-ryhmämme kävi onnistuneesti valloittamassa Lontoon. Kaikki meni reissussa hyvin, kiitos hyvän suunnittelun, ja matkalaiset, niin oppilaat kuin opettajat (!), olivat olleet reippaita loppuun asti! Saamme nähdä koosteen matkan vaiheista marraskuussa päivänavauksessa, ja jo matkablogista näki hyvät ensivaikutelmat, ken kävi seuraamassa netissä.
Meidän koulullamme kylässä kävivät puolestaan Karpinlahden koulun Comenius-vieraat, jotka olivat kaikki opettajia Saksasta, Kyprokselta, Italiasta, Maltalta ja Englannista. Orivesi voi olla ylpeä Comenius-hankkeissa ahkeroivista opettajistaan! Hankkeisiin mukaan pääsy vaatii paljon selvittely- suunnittelu- ja hakemustyötä.
Välitunnit ovat menneet tekemisen puolesta nyt paremmin, koska virikkeitä pienelle pihalle on saatu niin välineiden kuin leikittäjien muodossa. Kuitenkin lähes joka päivä selvittelemme välituntikiusaamisasioita! Suoraan sanoen ihan liikaa aikaa ja energiaa menee tähän käräjöintiin, kuka mitäkin sanoi ensin, kuka provosoi ja kuka provosoitui. Toivoisin, että ihan joka kodissa kyselisitte oppilaaltanne, mitä hänelle välituntisin kuuluu, mitä hän tekee ja mitä muut tekevät. Tätä keskustelua on jo monessa perheessä käytykin opettajalta tulleiden yhteydenottojen vuoksi, ja sitä pitää jatkaa joillakin luokilla jopa vanhemmat saman pöydän ääreen kutsumalla. Miten yhdessä leikkimisen ja olemisen taidot ovatkin niin hakusessa!?
Kovasti vipinää on viime viikkoina aiheuttanut meidän kaikkien pettymys, Keskuskoulun remonttiin anotun valtionosuuden meneminen sivu suun! Se on näkynyt ja tuntunut koulussa harmin ja turhautumisen ilmapiirinä. Opettajissakin on monia, jotka ovat jo 10 vuotta sitten istuneet ensimmäisissä remontin suunnittelutiimeissä. Vaikka opettajien harmi ja aktiivisuus saattaa tässä tilanteessa näyttäytyä omien etujen ajamisena (eli ajanmukaisen työympäristön vaatimuksena), niin kyllä suurin harmi varmasti meillä kaikilla on oppilaiden puolesta. Oppilaat käyvät alakoulua kuusi vuotta, ja tuntuu masentavalta, jos siitä puoletkin pitää opiskella parakeissa. Aikuiset aina voivat ainakin teoriassa miettiä omia ratkaisujaan ja vaikuttaa niihin, vaikkapa harkitsemalla työpaikan vaihtoa, mutta lapset eivät voi. Joten uskotaan päättäjien hyvään tahtoon ja toivotaan kaikkien mahdollisten konstien käyttöönottoa Keskuskoulun hankalan tilanteen ratkaisemiseksi! Näin vaalipäivänä teillä kaikilla orivesiläisillä aikuisilla on ainakin yksi ääni käytössänne asian puolesta!
Itse henkilökohtaisesti en ehkä ole yhtä syvällä tässä pettymyksen suossa kuin koulun remonttia pitkään odottaneet oppilaat ja henkilökuntalaiset. Olen myös toistaiseksi autuaan tietämätön Oriveden kunnallispolitiikan kiemuroista, joten en näin vaalipäivänäkään edes tiedä, mitä toivoa tulevan valtuuston kokoopanolta. Toivon tietysti viisasta valtuustoa - ja ehkä hyvän haltian taikasauvan heilahdusta raha-asioissa! Toivon myös, että onnistuisimme säilyttämään kouluhyvinvoinnin ja työyvinvoinnin Keskuskoululla näinä kriittisinä viikkoina sekä tulevina vuosina, kävi miten kävi.
Toisaalta olen sitä mieltä, ettei hyvää pedagogiikkaa tehdä seinillä vaan ihmisillä. Afrikassa asuneena tiedän, että onnellinen hymy - ja rivi valkoisia hampaita - näkyy monen 50 oppilaan ryhmässä maalattiakoulua käyvän lapsen kasvoilla siitä onnesta, että on päässyt kouluun!
Syysloman aikana laadin koulun pelastussuunnitelman parakkikoulullemme. Turvallisuusasioista on luokissa keskusteltu, ja kahtena päivänä harjoittelimme luokista poistumista kokoontumispaikalle. Hyvin sujui, alle kuudessa minuutissa kaikki olivat alakentällä. Havaitut epäkohdat korjataan, ja jatkossa harjoitellaan hätäpoistumista myös ilman ennakkosopimusta.
Oma Comenius-ryhmämme kävi onnistuneesti valloittamassa Lontoon. Kaikki meni reissussa hyvin, kiitos hyvän suunnittelun, ja matkalaiset, niin oppilaat kuin opettajat (!), olivat olleet reippaita loppuun asti! Saamme nähdä koosteen matkan vaiheista marraskuussa päivänavauksessa, ja jo matkablogista näki hyvät ensivaikutelmat, ken kävi seuraamassa netissä.
Meidän koulullamme kylässä kävivät puolestaan Karpinlahden koulun Comenius-vieraat, jotka olivat kaikki opettajia Saksasta, Kyprokselta, Italiasta, Maltalta ja Englannista. Orivesi voi olla ylpeä Comenius-hankkeissa ahkeroivista opettajistaan! Hankkeisiin mukaan pääsy vaatii paljon selvittely- suunnittelu- ja hakemustyötä.
Välitunnit ovat menneet tekemisen puolesta nyt paremmin, koska virikkeitä pienelle pihalle on saatu niin välineiden kuin leikittäjien muodossa. Kuitenkin lähes joka päivä selvittelemme välituntikiusaamisasioita! Suoraan sanoen ihan liikaa aikaa ja energiaa menee tähän käräjöintiin, kuka mitäkin sanoi ensin, kuka provosoi ja kuka provosoitui. Toivoisin, että ihan joka kodissa kyselisitte oppilaaltanne, mitä hänelle välituntisin kuuluu, mitä hän tekee ja mitä muut tekevät. Tätä keskustelua on jo monessa perheessä käytykin opettajalta tulleiden yhteydenottojen vuoksi, ja sitä pitää jatkaa joillakin luokilla jopa vanhemmat saman pöydän ääreen kutsumalla. Miten yhdessä leikkimisen ja olemisen taidot ovatkin niin hakusessa!?
Kovasti vipinää on viime viikkoina aiheuttanut meidän kaikkien pettymys, Keskuskoulun remonttiin anotun valtionosuuden meneminen sivu suun! Se on näkynyt ja tuntunut koulussa harmin ja turhautumisen ilmapiirinä. Opettajissakin on monia, jotka ovat jo 10 vuotta sitten istuneet ensimmäisissä remontin suunnittelutiimeissä. Vaikka opettajien harmi ja aktiivisuus saattaa tässä tilanteessa näyttäytyä omien etujen ajamisena (eli ajanmukaisen työympäristön vaatimuksena), niin kyllä suurin harmi varmasti meillä kaikilla on oppilaiden puolesta. Oppilaat käyvät alakoulua kuusi vuotta, ja tuntuu masentavalta, jos siitä puoletkin pitää opiskella parakeissa. Aikuiset aina voivat ainakin teoriassa miettiä omia ratkaisujaan ja vaikuttaa niihin, vaikkapa harkitsemalla työpaikan vaihtoa, mutta lapset eivät voi. Joten uskotaan päättäjien hyvään tahtoon ja toivotaan kaikkien mahdollisten konstien käyttöönottoa Keskuskoulun hankalan tilanteen ratkaisemiseksi! Näin vaalipäivänä teillä kaikilla orivesiläisillä aikuisilla on ainakin yksi ääni käytössänne asian puolesta!
Itse henkilökohtaisesti en ehkä ole yhtä syvällä tässä pettymyksen suossa kuin koulun remonttia pitkään odottaneet oppilaat ja henkilökuntalaiset. Olen myös toistaiseksi autuaan tietämätön Oriveden kunnallispolitiikan kiemuroista, joten en näin vaalipäivänäkään edes tiedä, mitä toivoa tulevan valtuuston kokoopanolta. Toivon tietysti viisasta valtuustoa - ja ehkä hyvän haltian taikasauvan heilahdusta raha-asioissa! Toivon myös, että onnistuisimme säilyttämään kouluhyvinvoinnin ja työyvinvoinnin Keskuskoululla näinä kriittisinä viikkoina sekä tulevina vuosina, kävi miten kävi.
Toisaalta olen sitä mieltä, ettei hyvää pedagogiikkaa tehdä seinillä vaan ihmisillä. Afrikassa asuneena tiedän, että onnellinen hymy - ja rivi valkoisia hampaita - näkyy monen 50 oppilaan ryhmässä maalattiakoulua käyvän lapsen kasvoilla siitä onnesta, että on päässyt kouluun!
lauantai 6. lokakuuta 2012
Koulumatkoista
Koulumatkojen sujumisesta ja turvallisesta kulkemisesta uuteen Keskuskouluun puhuttiin alkusyksystä paljon ja kulkureitit ohjeistettiin hyvin. Varmaan niin kotona, koulussa kuin kaupungintalollakin jännitettiin, miten kulkeminen alkaa sujua. Nyt kun koulua on käyty pari kuukautta, voi jakaa ruusuja, ja vain vähän risuja!
Ruusuja:
* Oppilaat noudattavat sovittuja reittejä oikein hyvin.
* Vanhempia autoineen ei ole koulunmäellä näkynyt - yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Kiitos kaikille kuuliaisille vanhemmille tästä!
* Saimme terveisiä koulukuljetuksia hoitavilta autoilijoilta: koulukuljetukset eivät ole koskaan sujuneet niin hyvin kuin tänä vuonna - toisin kuin luultiin. Yhteiskoulun alapihan liikenneympyrässä taksit ja bussit pyörähtävät sujuvasti. Ainoa ongelma autoille lienee pihasta takaisin tielle pääsy. Kiitos hyvistä koulukuljetusjärjestelyistä Minna Lehdelle kouluvirastoon, joka on auliisti auttanut niin meitä kuin autoilijoitakin!
Risuja:
* Pyörät jätetään pyöräparkkikentälle (lukion päätyyn) hujan hajan.
* Pyöriä on käyty näpelöimässä muutaman kerran syksyn aikana.
* Koulun risteyksen grilliyrittäjä otti yhteyttä viime viikolla, että hänen pihassaan seisoo usein iltapäivisin 5-6 autoa (usein samat autot) odottamassa oppilaita kyytiin. Yrittäjä suree asiakkaidensa parkkitilan menettämistä sekä parkkeerattujen autojen välistä puikkelehtivien oppilaiden turvallisuutta (autot blokkaavat alikulusta tulevien lasten reitin). Olisiko mahdollista tehdä treffit lapsen kanssa vaikkapa vähän kauempana olevilla Keskustien varren parkkipaikoilla - tai voisivatko lapset peräti kuntoilla ja kävellä kotiin :) !?
Pyöräilykelit 2.-6.-luokkalaisilla jatkuvat vielä muutaman viikon ennen kuin pyörät laitetaan talvivarastoon, joten pyörien jättämisestä, lukitsemisesta ja kypärän käytöstä pitää myös kotona puhua. Huolellisuutta näissä pitää vaatia niin kotona kuin koulussa. Jos ajat kouluun, käytät kypärää; jos et käytä kypärää, et aja kouluun, on sopimuksemme.
Kun muutaman kerran pyöriä on kaadettu, renkaiden ilmat päästetty tai ohjaustanko väännetty, ajatuksena oppilailla on näissä tilanteissa ensimmäisenä ollut: yläkoulun oppilaat varmaan... Pyöräparkkipaikalla on kameravalvonta. Tihutyötapauksissa olemme kyselemällä ja kameran kuvia hyödyntäen selvittäneet tekijät, ja joka kerta jäljet ovat johtaneet sylttytehtaalle, eli oman koulun oppilaat ovat olleet asialla, ts. asiattomasti kyseisellä pyöräalueella koulun jälkeen.
Kun muutaman kerran pyöriä on kaadettu, renkaiden ilmat päästetty tai ohjaustanko väännetty, ajatuksena oppilailla on näissä tilanteissa ensimmäisenä ollut: yläkoulun oppilaat varmaan... Pyöräparkkipaikalla on kameravalvonta. Tihutyötapauksissa olemme kyselemällä ja kameran kuvia hyödyntäen selvittäneet tekijät, ja joka kerta jäljet ovat johtaneet sylttytehtaalle, eli oman koulun oppilaat ovat olleet asialla, ts. asiattomasti kyseisellä pyöräalueella koulun jälkeen.
Näiden pyörien rikkomista koskevien salapoliisitöiden jälkeen muistutan, että pyöriä ei koulu korvaa. Toki pyrimme pyöriä valvomaan ja rikkeitä selvittämään, mutta aika turhaa ja turhauttavaa työtä se täällä koulussa on... Sovitaan siis, että pyörät parkkeerataan huolella ja jätetään parkissa rauhaan!
Kirpakkaa lokakuuta kaikille - kävellen ja pyöräillen!
Kirpakkaa lokakuuta kaikille - kävellen ja pyöräillen!
torstai 13. syyskuuta 2012
Kodin ja koulun päivä - ja koko vuosi!
Keskuskoulun tiedote on jaettu reppuihin tänään, valtakunnallisena Kodin ja koulun päivänä 14.9. Päivä sopii mainiosti tiedotteen jakamiseen ja tiedon välittämiseen. Lehtinen on itse asiassa koulumme kotisivujen paperille painettu versio, sillä samat päivitetyt tekstit löytyvät milloin tahansa muutamalla napin painalluksella myös verkosta. Uskoisin, että perinteisellä painetulla tiedotteella on edelleen paikkansa kotona, jääkaapin oveen tai eteisen ilmoitustaululle kiinnitettynä!
Sama kaksikanavaisuus koskee koulumme tiedottamista ja yhteydenpitoa teihin vanhempiin tänä vuonna muutenkin. Orivedellä on otettu käyttöön Wilma-viestintä, sähköinen reissuvihko. Wilman kautta julkaisemme tiedotteita ja lähettelemme pikaviestejä. Wilmasta näkee poissaolot ja myöhemmin lukujärjestykset. Keskuskoululaisilla on repussaan edelleen myös perinteinen reissuvihko, joka kuljettaa kodin viestejä koululle ja koulun asioita kotiin. Reissuvihosta löytyvät myös paperisina tai oppilaan itse kirjoittamina useimmat tärkeät tiedot kotiväelle. Samalla opitaan omista asioista huolehtimista.
Ajantasainen tieto koulun kuulumisista luo kotona luottamusta, näin uskon. Paras asiantuntemus lapsista on teillä vanhemmilla. Siksi korostan avointa ja säännöllistä yhteydenpitoa. Oppilaan tärkeä tehtävä on kertoa kouluasioista itse vanhemmilleen –nettisivuista ja Wilmasta huolimatta. Kyselkää siis usein kuulumisia asiantuntijalta, lapseltanne! Jos kuitenkin jokin asia mietityttää teitä vanhempia, laittakaa vaikka Wilma-viesti opettajalle. Vanhan vitsin mukaan ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea. mitä lapsi kertoo koulusta - emme mekään koulussa aina usko kaikkea, mitä he kertovat kotioloista J.
Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on hyvä tilanne kouluasioissa. sillä yleensä te vanhemmat voitte luottaa lapsenne ”hyviin käsiin” lähettäessänne heidät peruskouluun. Keskuskoulun henkilökunta on ammattitaitoista, ahkeraa ja sitoutunutta, mistä kovasti iloitsen. Väistötiloissa ja poikkeusoloissakin on pystytty luomaan mielestäni innostunut ja innostava ”parakkikoulun henki”. Tuettehan meitä sen säilyttämisessä!
Etelä-Pohjanmaan sanakirjan mukaan lapsia kutsutaan mukuloiksi. Te vanhemmat olette istuttaneet nämä mukulat. Me autamme teitä ja te meitä heidän kasvattamisessaan: kastelemme, ravitsemme, kitkemme – ja korjaamme sitten hyvää satoa!
Samansuuntaisia ajatuksia yhteistyön tärkeydestä voitte lukea Kodin ja koulun päivän suojelijan, Jenni Haukion, tervehdyksestä lukuvuositiedotteen takasivulta tai netistä www.kodinjakoulunpaiva.fi. Puhalletaan yhteen hiileen, ei vain Kodin ja koulun päivänä, vaan koko lukuvuosi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)