Kun viime syksynä aloitimme lukuvuoden ja minä aloitin uuden työni parakkikoulussa, olin tohkeissani. (Olla tohkeissaan on hyvä sanonta, se tarkoittaa jostain asiasta innoissaan oloa, melkein posket punaisina. Se on työnteossa hyvä tila.)
Tullessani Keskuskouluun ajattelin, että Orivedellä on varmaan mukavia lapsia, kiltimpiä, kuin kaupunkilähiössä. Olin Mauno-rehtorilta kuullut, että täällä on erinomaisia opettajia. Tiloja ei kukaan kehunut… Tiedossa oli siis parakkikoulu.
Syksyllä vanhempainillassa toivotin kaikille meille kirjoista tuttujen hahmojen hyviä ominaisuuksia väistötiloissa toimimista varten. Toivoin meille Joonatan Leijonamielen rohkeutta ja Vaahteramäen Eemelin elämäniloa. Näiden lisäksi olemme tarvinneet Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi yllätyksiä ja Muumimamman tyyntä luotettavuutta ja terveen järjen harkintaa. Sen sijaan Nalle Puhin nautiskelua tai Karvisen laiskottelua emme kovin paljon ole kuluneena talvena päässeet harrastamaan.
Talvi on kuitenkin takana ja siitä on selvitty. Yhä olen tohkeissani tästä työstä ja kaikista keskuskoululaisista. Olen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että oppilaat täällä ovat mukavia, mutta eivät oikeastaan yhtään sen kiltimpiä kuin isossa kaupungissa… Varsinkin kevätpuolella on ollut paljon kohelluksia ja ikävyyksiä.
Ensi vuonna toivonkin, että ei tulisi niin paljon puhutteluja, jälki-istuntoa ja kakea kuin tänä vuonna. Olemme suunnitelleet, että koko vuoden teemana olisivat hyvät tavat ja yhdessä elämisen taidot.
Oppilaat ovat olleet kuitenkin ihailtavan positiivisia asenteeltaan. Parakkikouluun tuntuvat lapset sopeutuneen meitä aikuisia paremmin. Otamme siinä heistä oppia! Parakkikoulussa selviämisessä auttaa, jos näkee asioiden hyvät puolet. On osittain omasta asenteesta kiinni, näkeekö puolillaan olevan mehulasin puolityhjänä vai puolitäytenä. Kadulla kävellessä voi valita varjoisen tai aurinkoisen puolen.
Mutta nyt olemme kieltämättä kaikki aika väsyneitä, ja loma tulee eritoten tänä keväänä tarpeeseen.
Kaikki opetussuunnitelman asiat on opittu, jotkut hyvin, jotkut jotenkuten. Tänä keväänä kaikki koululaiset pääsevät seuraavalle luokalle. Tämä on paljolti niin sanotun tehostetun ja erityisen tuen ansiota, joiden antamisessa meidän koulu on mielestäni huippuhyvä. Jokaista tuupataan siinä, missä apuja tarvitaan. Joskus eskaria on hyvä käydä kaksikin vuotta, silloin saa paremmat vauhdit kouluun, ihan niin kuin keinussa.
Meillä ei kuitenkaan koulussa käy niin kuin lempikirjoissani Elloissa, joissa Ella on aina vain toisella luokalla. Tai kuten joissain muissa maissa, kuten Papua-Uudessa-Guineassa, missä olin vuoden suomalaisessa ja kansainvälisessä koulussa töissä. Kerran siellä oli meidän koulun seiskaluokkalaisten poikien rugbyottelu paikallisen koulun seiskaluokkalaisia vastaan. Ihmettelimme, kun vastustajan joukkue marssi kentälle ja siihen kuului partaisia miehiä. Kävi ilmi, että ellei luokan asioita ollut opittu, joutui jäämään samalle luokalle yhä uudelleen, aina aikamieheksi asti.
Monet opettajatkin pääsevät luokaltaan ja siirretään seuraavalle, oman luokkansa mukana. Jotkut joutuvat siirtymään tosin alemmallekin luokalle, jopa uudelleen ekalle.
Opettajat ja avustajat odottavat myös tosi kovasti kesälomaa. Aikuiset haluavat joskus ottaa vielä pitempää lomaa eli virkavapaata. Jotkut haluavat olla kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Jotkut opettajatkin haluavat oppia uusia asioita, ja alkavat opiskella vaikka yliopistossa. Joskus opekin vaihtaa töihin toiseen kouluun, jos tilanne niin vaatii. Joskus opekin haluaa olla silloin kotona, kun oma lapsi lähtee ekalle luokalle.
Rehtorikin on vähän väsynyt, mutta palaa maanantaina koululle tekemään lukujärjestyksiä ja jatkamaan uusien hyvien opettajien etsimistä virkavapaalle jäävien tilalle, pari vielä puuttuu! Kyllä heinäkuussa lomakin häämöttää. Rehtoria auttavat jaksamaan esimerkiksi huippuhyvät koulusihteerit kaupungintalolla. Isossa kaupungissa rehtori ei aina edes tiedä, kuka ja minkä näköinen hänen pomonsa on. Oriveden kokoisessa kaupungissa rehtori tuntee pomon, voi pyytää apua ja voi soittaa hänelle milloin vain.
Varmaan Keskuskoululle saadaan ensi syksyksi yhtä hyviä uusia opettajia kuin virkavapaille jäävät. Tai ainakin melkein yhtä hyviä J. Nimittäin moni uusi opettaja lienee kuullut, että täällä Keskuskoulussa meillä on hyvä tiimi.
Kiitos ensimmäisen vuoden hyvästä yhteistyöstä kaikille!
Kiitos myös teille blogini seuraajille, juuri meni rikki 1500 lukijan raja!
LEPPOISAA, LÄMMINTÄ JA LATAAVAA KESÄÄ!
