Vaalipäivänä

Keskuskoulussa on ollut kaikenlaista vipinää lokakuussa, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Onneksi viisipäiväinen syysloma katkaisi sateisten koulupäivien ketjun ja virkisti kaikkia (paitsi minua, joka nautin työnteosta rauhan laskeuduttua parakkeihin! :). Kovasti oli ilmassa toivetta, että loma saisi kyllä olla viikon mittainen! Tampere taitaa näyttää tässä mallin, jota ehkä turhaankin ympäristökunnat noudattavat?

Syysloman aikana laadin koulun pelastussuunnitelman parakkikoulullemme. Turvallisuusasioista on luokissa keskusteltu, ja kahtena päivänä harjoittelimme luokista poistumista kokoontumispaikalle. Hyvin sujui, alle kuudessa minuutissa kaikki olivat alakentällä. Havaitut epäkohdat korjataan, ja jatkossa harjoitellaan hätäpoistumista myös ilman ennakkosopimusta.

Oma Comenius-ryhmämme kävi onnistuneesti valloittamassa Lontoon. Kaikki meni reissussa hyvin, kiitos hyvän suunnittelun, ja matkalaiset, niin oppilaat kuin opettajat (!), olivat olleet reippaita loppuun asti! Saamme nähdä koosteen matkan vaiheista marraskuussa päivänavauksessa, ja jo matkablogista näki hyvät ensivaikutelmat, ken kävi seuraamassa netissä.
Meidän koulullamme kylässä kävivät puolestaan Karpinlahden koulun Comenius-vieraat, jotka olivat kaikki opettajia Saksasta, Kyprokselta, Italiasta, Maltalta ja Englannista. Orivesi voi olla ylpeä Comenius-hankkeissa ahkeroivista opettajistaan! Hankkeisiin mukaan pääsy vaatii paljon selvittely- suunnittelu- ja hakemustyötä.

Välitunnit ovat menneet tekemisen puolesta nyt paremmin, koska virikkeitä pienelle pihalle on saatu niin välineiden kuin leikittäjien muodossa. Kuitenkin lähes joka päivä selvittelemme välituntikiusaamisasioita! Suoraan sanoen ihan liikaa aikaa ja energiaa menee tähän käräjöintiin, kuka mitäkin sanoi ensin, kuka provosoi ja kuka provosoitui. Toivoisin, että ihan joka kodissa kyselisitte oppilaaltanne, mitä hänelle välituntisin kuuluu, mitä hän tekee ja mitä muut tekevät. Tätä keskustelua on jo monessa perheessä käytykin opettajalta tulleiden yhteydenottojen vuoksi, ja sitä pitää jatkaa joillakin luokilla jopa vanhemmat saman pöydän ääreen kutsumalla. Miten yhdessä leikkimisen ja olemisen taidot ovatkin niin hakusessa!?

Kovasti vipinää on viime viikkoina aiheuttanut meidän kaikkien pettymys, Keskuskoulun remonttiin anotun valtionosuuden meneminen sivu suun! Se on näkynyt ja tuntunut koulussa harmin ja turhautumisen ilmapiirinä. Opettajissakin on monia, jotka ovat jo 10 vuotta sitten istuneet ensimmäisissä remontin suunnittelutiimeissä. Vaikka opettajien harmi ja aktiivisuus saattaa tässä tilanteessa näyttäytyä omien etujen ajamisena (eli ajanmukaisen työympäristön vaatimuksena), niin kyllä suurin harmi varmasti meillä kaikilla on oppilaiden puolesta. Oppilaat käyvät alakoulua kuusi vuotta, ja tuntuu masentavalta, jos siitä puoletkin pitää opiskella parakeissa. Aikuiset aina voivat ainakin teoriassa miettiä omia ratkaisujaan ja vaikuttaa niihin, vaikkapa harkitsemalla työpaikan vaihtoa, mutta lapset eivät voi. Joten uskotaan päättäjien hyvään tahtoon ja toivotaan kaikkien mahdollisten konstien käyttöönottoa Keskuskoulun hankalan tilanteen ratkaisemiseksi! Näin vaalipäivänä teillä kaikilla orivesiläisillä aikuisilla on ainakin yksi ääni käytössänne asian puolesta!

Itse henkilökohtaisesti en ehkä ole yhtä syvällä tässä pettymyksen suossa kuin koulun remonttia pitkään odottaneet oppilaat ja henkilökuntalaiset. Olen myös toistaiseksi autuaan tietämätön Oriveden kunnallispolitiikan kiemuroista, joten en näin vaalipäivänäkään edes tiedä, mitä toivoa tulevan valtuuston kokoopanolta. Toivon tietysti viisasta valtuustoa - ja ehkä hyvän haltian taikasauvan heilahdusta raha-asioissa! Toivon myös, että onnistuisimme säilyttämään kouluhyvinvoinnin ja työyvinvoinnin Keskuskoululla näinä kriittisinä viikkoina sekä tulevina vuosina, kävi miten kävi.

Toisaalta olen sitä mieltä, ettei hyvää pedagogiikkaa tehdä seinillä vaan ihmisillä. Afrikassa asuneena tiedän, että onnellinen hymy - ja rivi valkoisia hampaita - näkyy monen 50 oppilaan ryhmässä maalattiakoulua käyvän lapsen kasvoilla siitä onnesta, että on päässyt kouluun!

Koulumatkoista

Koulumatkojen sujumisesta ja turvallisesta kulkemisesta uuteen Keskuskouluun puhuttiin alkusyksystä paljon ja kulkureitit ohjeistettiin hyvin. Varmaan niin kotona, koulussa kuin kaupungintalollakin jännitettiin, miten kulkeminen alkaa sujua. Nyt kun koulua on käyty pari kuukautta, voi jakaa ruusuja, ja vain vähän risuja!

Ruusuja:

* Oppilaat noudattavat sovittuja reittejä oikein hyvin.

* Vanhempia autoineen ei ole koulunmäellä näkynyt - yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Kiitos kaikille kuuliaisille vanhemmille tästä!

* Saimme terveisiä koulukuljetuksia hoitavilta autoilijoilta: koulukuljetukset eivät ole koskaan sujuneet niin hyvin kuin tänä vuonna - toisin kuin luultiin. Yhteiskoulun alapihan liikenneympyrässä taksit ja bussit pyörähtävät sujuvasti. Ainoa ongelma autoille lienee pihasta takaisin tielle pääsy. Kiitos hyvistä koulukuljetusjärjestelyistä Minna Lehdelle kouluvirastoon, joka on auliisti auttanut niin meitä kuin autoilijoitakin!

Risuja:

* Pyörät jätetään pyöräparkkikentälle (lukion päätyyn) hujan hajan. 

* Pyöriä on käyty näpelöimässä muutaman kerran syksyn aikana. 

* Koulun risteyksen grilliyrittäjä otti yhteyttä viime viikolla, että hänen pihassaan seisoo usein iltapäivisin 5-6 autoa (usein samat autot) odottamassa oppilaita kyytiin. Yrittäjä suree asiakkaidensa parkkitilan menettämistä sekä parkkeerattujen autojen välistä puikkelehtivien oppilaiden turvallisuutta (autot blokkaavat alikulusta tulevien lasten reitin). Olisiko mahdollista tehdä treffit lapsen kanssa vaikkapa vähän kauempana olevilla Keskustien varren parkkipaikoilla - tai voisivatko lapset peräti kuntoilla ja kävellä kotiin :) !?

Pyöräilykelit 2.-6.-luokkalaisilla jatkuvat vielä muutaman viikon ennen kuin pyörät laitetaan talvivarastoon, joten pyörien jättämisestä, lukitsemisesta ja kypärän käytöstä pitää myös kotona puhua. Huolellisuutta näissä pitää vaatia niin kotona kuin koulussa. Jos ajat kouluun, käytät kypärää; jos et käytä kypärää, et aja kouluun, on sopimuksemme.
Kun muutaman kerran pyöriä on kaadettu, renkaiden ilmat päästetty tai ohjaustanko väännetty, ajatuksena oppilailla on näissä tilanteissa ensimmäisenä ollut: yläkoulun oppilaat varmaan... Pyöräparkkipaikalla on kameravalvonta. Tihutyötapauksissa olemme kyselemällä ja kameran kuvia hyödyntäen selvittäneet tekijät, ja joka kerta jäljet ovat johtaneet sylttytehtaalle, eli oman koulun oppilaat ovat olleet asialla, ts. asiattomasti kyseisellä pyöräalueella koulun jälkeen.

Näiden pyörien rikkomista koskevien salapoliisitöiden jälkeen muistutan, että pyöriä ei koulu korvaa. Toki pyrimme pyöriä valvomaan ja rikkeitä selvittämään, mutta aika turhaa ja turhauttavaa työtä se täällä koulussa on... Sovitaan siis, että pyörät parkkeerataan huolella ja jätetään parkissa rauhaan!

Kirpakkaa lokakuuta kaikille - kävellen ja pyöräillen!