torstai 19. joulukuuta 2013

Joulun juurilla

Kenraaliharjoitus kirkossa on pidetty, ja jälleen kerran ”kaaos” on muovautumassa  rauhallisen juhlavaksi ja tunnelmalliseksi joulujuhlaksi!

Viime jouluna joulujuhlamme oli jouluvaellus lumisessa Paltanmäen metsässä.
Päätimme, että emme tee siitä toisintoa, vaan jätämme sen ainutkertaiseksi helmeksi muistojen helminauhaan. Hyvä päätös, koska tänään polku olisi liukas ja musta!

Tänä vuonna pidämme siis perinteisemmän  joulujuhlan kirkossa. Kaikki luokat pääsevät nytkin esiintymään. Kuusijuhlan perinteisiin kuuluu  joululauluja, runoja, tonttuesityksiä, näytelmiä ja Enkeli taivaan. Tänään varmaan näemmekin kirkkojuhlassamme vähemmän tonttuja ja enemmän enkeleitä!

Perinteinen joulukuvaelmakin on ohjelmassa, mutta sen toteutustapa on päivitetty tälle vuosikymmenelle. 4. -luokkien solu on näyttänyt viime päivät elokuvastudiolta ja teatterin puvustamolta. Auli-opettajan pöytä on ollut kuin audiovisuaalinen komentokeskus, ja Pekan luokassa green screen – sermi ja mäkki ovat oleet ahkerammassa käytössä kuin kynät ja kumit. Tätä tulevien medianomien intoa ja paloa olen ihaillut!

Jos nyt olisi ensimmäinen joulu, jos enkeli ilmestyisi yöllä Orivedellä ja kertoisi joulun ilouutisen, hän ei kertoisi löytäisi kuulijoiksi paimenia, vaan ehkä yövuorossa olevia taksinkuljettajia, sairaanhoitajia tai aamulehdenjakajia. Hän sanoisi varmaan näin:

”Moro! Älkää te pelästykö, mää sanon ny teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki.
Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetik kaupunkissa, joka on nääs Ristus herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sel lapse löyrätte, ku se o meinaa kapaloitu ja makaa siä seimessä.”

Enkeli kertoisi ilosanoman arjen keskelle, niin kuse olis Mansessa tai Orivedellä sanottu. Tarinan voi lukea kokonaan Tampereen kiälellä Pertti Kallion Jouluevankeliumista Tampereen murteella.

Oppilaat kertovat joulujuhlassamme tänä iltana joulun sanomaa ja välittävät joulun tunnelmaa niin, kuin me Keskuskoulun parakeissa olemme sen tänä jouluna tulkinneet.

Palaan ”pulpettiini” vähän pidemmän vuosilomapätkän jälkeen Nuutin päivänä 13.1.2014.

Tunnelmallista Joulua toivotan kaikille! Ja kiitän jälleen yhteistyöstä!

torstai 28. marraskuuta 2013

Joulunodotusta parakeissa


Saatoimme juuri viettää viimeistä marraskuuta parakkikoulussamme... Ensi marraskuussa meidän pitäisi suunnitelmien mukaan olla jo uudessa koulussa.

Kävin raksalla tiistaina, ja siellä näytti jo ihan erilaiselta kuin vielä lokakuussa. Uudisosan seinät ovat pystyssä, ja vanhalla puolella oli paljon tuoreita betonivaluja eri puolilla.

Olemme miettineet sisustuspintoja ja värejä. Perusvalinnat on nyt tehty arkkitehtien kanssa sellaisilla periaatteilla, että
* yleisilme on mahdollisimman ajaton ja aikaa kestävä
* lattioiden ja seinien väritys on niukka ja harmoninen, väriläikkiä tuodaan irtokalusteilla
* eri värisiä kerroksia tai osastoja ei tule, vaan perusvärit ja pinnat ovat kaikkialla samaa värimaailmaa.

Filosofisesti tämä linjaus viestittää, että koko rakentuva Keskuskoulu, kaikki lapset ja aikuiset, kaikki tilat ja toiminnot ovat samaa yhtenäistä yhteisöä, toivottavasti niin henkisesti kuin fyysisesti. Todennäköisesti valittuja klinkkereitä ja väliovia katselevat vielä oppilaittemme lapsetkin, eivätkä tämän hetken trendivärit liene heidän makuunsa vuonna 2035. Sen sijaan ruokalan tuolit tai aulan sohvat voidaan silloin helpommin uusia, jos valitsisimme nyt vaikka muodikkaat limenvihreät...

Tulossa on toinen joulumme evakossa. Sekin saattaa olla viimeinen evakkojoulu :). Ensi vuoden kuusijuhlat pidetään uuden koulun salissa, mikäli uskomme suunnitelmiin. Ja miksi emme uskoisi, rakennusprojekti on tällä hetkellä aikataulussaan.

Perjantaina vietämme tunnelmallista adventtijuhlaa Yhteiskoulun salissa, ja riemukkaita pikkujouluja oppilaat viettävät luokissaan!

Hyvää Joulunodotusta kaikille!


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Purkamisesta rakentamiseen

Olen ollut syksyn mittaan useammassakin työmaakokouksessa ja rakennustoimikunnan kokouksessa. Työmaakokoukset alkavat aina raksakierroksella, asianmukaisesti kypärät päässä. Tämän jälkeen istumme saman pöydän ääreen kokoustamaan, niin kaikki rakentamisen ammattilaiset kuin minä maallikkona. Kokouksen asialistalla on aina kohta "käyttäjän asiat", jolloin saan tuoda koulun toiveita - tai kysellä, minkä olen tehnytkin. Koen, että käyttäjä, eli me koululla, olemme tulleet hyvin kuulluiksi. Tähän asti aiheitamme ovat olleet lähinnä käsityöpajalle kulkeminen tai rakennustyömaan pajalla aiheuttamat sähkö- ja vesikatkot. Uusi väylä saatiin pajanmäelle, mikä helpottaa kovasti sinne kulkemista Sukkavartaantien suunnasta, myös talviliukkailla. Kiitos teknisen puolen ihmisille kulkuongelman nopeasta ratkaisemisesta! Vanha koulu on tähän saakka näyttänyt lohduttomalta, sekä ulkoa että varsinkin sisältä: pystyssä ovat vain kuoret! Viime ja toissaviikon kokouksissa todettiin varsin huojentunein sävyin, ettei purkutöissä ole paljastunut mitään ikäviä yllätyksiä, jotka aiheuttaisivat mutkia matkaan ja viivästyksiä aikatauluun. Suunnitelmien mukaan on purkaminen ja rakenteiden vahvistaminen ym. pohjatyö edennyt. Nyt onkin repiminen vaihtumassa rakentamiseksi. Syysloman jälkeen alkoi uudisosan sokkelielementtien pystytys. Meille käyttäjillekin rakennus on konkretisoitunut näinä viikkoina lopullisesti, kun olemme ottaneet kantaa mediateekin taittoseinän eristävyyteen sekä musiikkiluokan soittimien säilytykseen. Olimme myös pienellä opettajadelegaatiolla tutustumassa kahteen nokialaiskouluun ja niiden ratkaisuihin. Inspiroiva ja upea vaihe on alkamassa, kun kalenterissamme lukee viikon päästä: arkkitehtipalaveri, aiheena värit! Olen tosi iloinen näistä väreistä, kaamoksen keskellä! Thanks giving -terveisiä siis kaikille rakennuksen kimpussa puurtaville käyttäjältä eli Keskuskoulun väeltä!

torstai 19. syyskuuta 2013

Yhteispeliä

 

Lukuvuotemme teema on Tavattoman tärkeät tavat. Kauniit tavat ovat joissain tilanteissa koulumenestystä tärkeämpi avu. Muutama vuosi, ja kesätyöpaikan vie se, joka osaa käyttäytyä fiksusti ja kohteliaasti.

Viime perjantaina koko koulun päivänavauksessa palkitsimme yllätyspalkinnolla kolme sellaista oppilasta, jotka ovat tervehtineet kaikkialla esimerkillisesti ja aktiivisesti - ja hyvin luonnollisesti. Gentlemannin ja lady liken kauniit tavat ovatkin automatisoituneita ja luontevia, ne tulevat selkäytimestä.

Kuin teemamme tärkeyttä korostaen osa oppilaista on "kunnostautunut hölmönhommissa", ja olemme tänä syksynä käräjöineet ja ratkoneet jo ennätysmäärän kaikenlaisia sattumuksia ja tahallisia tekoja. Oppilaiden elämä luokissa on roolipeliä: ei ole showta ilman yleisöä. Kenelle pitää esittää kovempaa kuin onkaan? Kaiken takana onkin siis kaverit ja itsetunto. Jos itsetunto on vahva, ei tarvitse esittää, vaan voi sanoa oikeassa kohdassa ei.

Ensi viikolla vuorossa on erityinen ruokatapojen seuranta. Ruokalassa liikutaan rauhallisesti, jutellaan hiljaa, syödään haarukalla (vasemmassa) ja veitsellä (oikeassa kädessä), otetaan se mikä syödään eikä yökitä tai pelleillä. Leikitään, että ollaan hienossa ravintolassa!

"Yhteispeli" on hanke, johon 1.- 3.-luokkalaisemme osallistuvat. Yhteispelin sujuminen on monille oppilaille koulussa paljon vaikeampi haaste kuin kertotaulun, rintauinnin tai ketjusilmukan oppiminen. Odotamme hankkeen koulutusosiota, jotta me opettajat pääsemme saamaan lisäeväitä kauniin käytöksen ja yhteispelin opettamiseen.

Lisäeväitä kotiväelle? Kliseen mukaan: laittakaa rajoja ja osoittakaa rakkautta. Entistä enemmän!

Kiitos hyvästä yhteistyöstä!

lauantai 24. elokuuta 2013

Toinen parakkivuosi

Uusi lukuvuosi on käynnistynyt ja "firma" pyörii taas. Toimitilat ovat entiset, mutta henkilöstö on lähes puoliksi uutta. Oli kuitenkin helppo aloittaa toista parakkivuotta luotujen käytäntöjen mukaan.

Kiitos teille vanhemmille, kun tulitte keskiviikkoiseen vanhempainiltaamme! Teitä oli taas tuvan täydeltä.

Vanhemmat toivovat ja valitsevat lapselleen parasta: hyvää hoitotätiä, huippuvalmentajaa, mieleistä soitonopettajaa ja sopivimpia kavereita. Sen sijaan koulua tai opettajaa pääsee harvoin valitsemaan, voi vain toivoa parasta. Lapsi on lähetettävä lähikouluun ja sen opettajan hoiviin, joka sattuu luokalle osumaan. On siis luonnollista ja ymmärrettävää - sekä hyvin toivottavaa - että te vanhemmat tulette kiinnostuneina paikalle kuulemaan, katsomaan ja arvioimaan koulua ja opettajaa. Toivottavaa on myös rakentava ja tukeva yhteistyö, niin koulu pystyy parhaimpaansa.

Lupaamme tehdä Keskuskoulussa kaiken voitavamme, että juuri teidän lapsenne saisi parasta perusopetusta ja hyvää kasvatusta: ymmärrystä ja hyväksyntää sellaisena kuin on, mutta myös rajoja ja ohjausta parempaan.

Hyvää uutta lukuvuotta kaikille!

torstai 30. toukokuuta 2013

Kevätjuhlaa

Kun viime syksynä aloitimme lukuvuoden ja minä aloitin uuden työni parakkikoulussa, olin tohkeissani. (Olla tohkeissaan on hyvä sanonta, se tarkoittaa jostain asiasta innoissaan oloa, melkein posket punaisina. Se on työnteossa hyvä tila.)
Tullessani Keskuskouluun ajattelin, että Orivedellä on varmaan mukavia lapsia, kiltimpiä, kuin kaupunkilähiössä. Olin Mauno-rehtorilta kuullut, että täällä on erinomaisia opettajia. Tiloja ei kukaan kehunut… Tiedossa oli siis parakkikoulu.
Syksyllä vanhempainillassa toivotin kaikille meille kirjoista tuttujen hahmojen hyviä ominaisuuksia väistötiloissa toimimista varten. Toivoin meille Joonatan Leijonamielen rohkeutta ja Vaahteramäen Eemelin elämäniloa. Näiden lisäksi olemme tarvinneet Ihmemaan Liisan kykyä elää läpi yllätyksiä ja Muumimamman tyyntä luotettavuutta ja terveen järjen harkintaa. Sen sijaan Nalle Puhin nautiskelua tai Karvisen laiskottelua emme kovin paljon ole kuluneena talvena päässeet harrastamaan.
Talvi on kuitenkin takana ja siitä on selvitty. Yhä olen tohkeissani tästä työstä ja kaikista keskuskoululaisista. Olen vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että oppilaat täällä ovat mukavia, mutta eivät oikeastaan yhtään sen kiltimpiä kuin isossa kaupungissa… Varsinkin kevätpuolella on ollut paljon kohelluksia ja ikävyyksiä.
Ensi vuonna toivonkin, että ei tulisi niin paljon puhutteluja, jälki-istuntoa ja kakea kuin tänä vuonna. Olemme suunnitelleet, että koko vuoden teemana olisivat hyvät tavat ja yhdessä elämisen taidot.
Oppilaat ovat olleet kuitenkin ihailtavan positiivisia asenteeltaan. Parakkikouluun tuntuvat lapset sopeutuneen meitä aikuisia paremmin. Otamme siinä heistä oppia! Parakkikoulussa selviämisessä auttaa, jos näkee asioiden hyvät puolet. On osittain omasta asenteesta kiinni, näkeekö puolillaan olevan mehulasin puolityhjänä vai puolitäytenä. Kadulla kävellessä voi valita varjoisen tai aurinkoisen puolen.
Mutta nyt olemme kieltämättä kaikki aika väsyneitä, ja loma tulee eritoten tänä keväänä tarpeeseen.
Kaikki opetussuunnitelman asiat on opittu, jotkut hyvin, jotkut jotenkuten. Tänä keväänä kaikki koululaiset pääsevät seuraavalle luokalle. Tämä on paljolti niin sanotun tehostetun ja erityisen tuen ansiota, joiden antamisessa meidän koulu on mielestäni huippuhyvä. Jokaista tuupataan siinä, missä apuja tarvitaan. Joskus eskaria on hyvä käydä kaksikin vuotta, silloin saa paremmat vauhdit kouluun, ihan niin kuin keinussa.

Meillä ei kuitenkaan koulussa käy niin kuin lempikirjoissani Elloissa, joissa Ella on aina vain toisella luokalla. Tai kuten joissain muissa maissa, kuten Papua-Uudessa-Guineassa, missä olin vuoden suomalaisessa ja kansainvälisessä koulussa töissä. Kerran siellä oli meidän koulun seiskaluokkalaisten poikien rugbyottelu paikallisen koulun seiskaluokkalaisia vastaan. Ihmettelimme, kun vastustajan joukkue marssi kentälle ja siihen kuului partaisia miehiä. Kävi ilmi, että ellei luokan asioita ollut opittu, joutui jäämään samalle luokalle yhä uudelleen, aina aikamieheksi asti.
Monet opettajatkin pääsevät luokaltaan ja siirretään seuraavalle, oman luokkansa mukana. Jotkut joutuvat siirtymään tosin alemmallekin luokalle, jopa  uudelleen ekalle.
Opettajat ja avustajat odottavat myös tosi kovasti kesälomaa. Aikuiset haluavat joskus ottaa vielä pitempää lomaa eli virkavapaata. Jotkut haluavat olla kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Jotkut opettajatkin haluavat oppia uusia asioita, ja alkavat opiskella vaikka yliopistossa. Joskus opekin vaihtaa töihin toiseen kouluun, jos tilanne niin vaatii. Joskus opekin haluaa olla silloin kotona, kun oma lapsi lähtee ekalle luokalle.
Rehtorikin on vähän väsynyt, mutta palaa maanantaina koululle tekemään lukujärjestyksiä ja jatkamaan uusien hyvien opettajien etsimistä virkavapaalle jäävien tilalle, pari vielä puuttuu! Kyllä heinäkuussa lomakin häämöttää. Rehtoria auttavat jaksamaan esimerkiksi huippuhyvät koulusihteerit kaupungintalolla. Isossa kaupungissa rehtori ei aina edes tiedä, kuka ja minkä näköinen hänen pomonsa on. Oriveden kokoisessa kaupungissa rehtori tuntee pomon, voi pyytää apua ja voi soittaa hänelle milloin vain.
Varmaan Keskuskoululle saadaan ensi syksyksi yhtä hyviä uusia opettajia kuin virkavapaille jäävät. Tai ainakin melkein yhtä hyviä J. Nimittäin moni uusi opettaja lienee kuullut, että täällä Keskuskoulussa meillä on hyvä tiimi.
Kiitos ensimmäisen vuoden hyvästä yhteistyöstä kaikille!
Kiitos myös teille blogini seuraajille, juuri meni rikki 1500 lukijan raja!
LEPPOISAA, LÄMMINTÄ JA LATAAVAA KESÄÄ!




lauantai 4. toukokuuta 2013

Palavereita ja palavereita

Kirjassaan Hullu työtä tekee Juhani Seppänen kirjoittaa "ryhmyyden tiivistymisestä" tiimityössä: "Tämän päivän työelämä korostaa ryhmätyötä. Uhka joutua tekemisiin "moniammatillisen tiimin" kanssa väijyy alalla kuin alalla. Työtehtävästä riippumatta tiimiajattelua pyritään levittämään kaikkialle. Kuitenkin vain murto-osa varsinaisista työtehtävistämme on sellaisia, että ne voitaisiin aidosti suorittaa tiimityönä. Jokaisen kokouksen jälkeen kaikki palaavat jatkamaan keskenjääneitä töitään."

Kalenterissani on toukokuussa yli 20 palaveria. Eikä se ole edes erityisen paljon, koska kokoukset sentään viimeisinä koulupäivinä jo vähenevät. Osaan näistä istunnoista sopii oikein hyvin edellä kuvattu ongelma: tuntuu, että omat työt jäävät tekemättä, kun aika menee palavereissa. (Kysymys tietysti nyt kuuluu, mitkä niitä omia, tärkeämpiä töitä ovat.) Suuri osa palavereista kuitenkin on erittäin merkittäviä.

Lukuvuoden loppupuolella opettajat tekevät kaikista tukea tarvitsevista oppilaistaan toteutuneen tuen arviointeja eli HOJKS- ja oppimissuunnitelmapäivityksiä. Arviointeihin liittyy usein tapaaminen perheen kanssa. Yleensä näissä oppilaspalavereissa on mukana muitakin kuin kotiväki ja opettaja, eli koolla on juurikin moniammatillinen tiimi. Yhdessä mietitään jatkosuunnitelmia. Useimmiten palaverin aiheena ovat koulunkäyntiin liittyvät huolet ja hankaluudet - harvemmin palaveeraamme isommalla joukolla sellaisen oppilaan asioissa, jolla kaikki sujuu koulussa ilman huolia. Ja kun puhutaan oman lapsen asioista, tunteetkin ovat pinnassa.

Nämä palaverit ovat lähes aina niitä merkittäviä. On paljon helpompaa keskustella kasvotusten ja löytää yhteinen sävel livenä kuin puhelimessa, Wilmassa tai sähköpostilla. Kodin ja koulun yhteisestä sävelestä hyötyy eritoten oppilas. Palaverissa me koulun aikuiset huomaamme ja vakuutumme, että vanhemmat pyrkivät tekemään parhaansa kotona ohjatakseen omaa kullanmuruaan oikeaan suuntaan. Toivottavasti myös meistä ammattikasvattajista välittyy vanhemmille se tunne, että oikeasti haemme jokaisen lapsen parasta. Lasten kasvattaminen on aidosti tiimityötä!

Jos pitäisi nimetä asioita, joista saan työssäni parhaat kicksit, yksi niistä olisi juuri hyvän oppilaspalaverin jälkitunne!

Kiitos käynnistänne koululla! Avointen ovien päivänä vappuaattona parakeissa oli ilahduttavan paljon vierailijoita - ja mukava vipinä.

Kevätenergiaa kaikille viimeiseen koulukuukauteen! Nähdään vielä muutamien perheiden kanssa palaverissa, ja kaikkien kanssa kevätjuhlissa!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kevään merkkejä

Vaikka puhelimessa ja tietokoneessa on kalenteritoimintonsa, työpöytäni ja paperinen kalenterini on täynnä kirkkaanvärisiä muistilappuja.

- Soita hammashoitajalle fluoraamisista
- Soita uuden oppilaan kotiin!
- Laske oppikirjatilausten hinta
- Karsi oppikirjoista
- Laita koenumerot Wilmaan
- Lähetä tekstiviesti sijaisopettajalle
- Tee koulunkäyntiavustajalle sijaisen työsopimus
- Muuta ruokailut konserttipäivänä
- Kysy koulumme osallistumisesta siivoustalkoisiin
- Laadi opettajalista ensi vuoden opettajista ja luokista
- Kirjoita kevättiedote
- Lähetä opettajille opintoretkien turvallisuussuunnitelmat
- Tilaa hymypatsaat 6.-luokkalaisille

Nämä viimeksi mainitut antavat jo vahvan vihjeen keväästä! Tuttu sanonta voisi koulussa ollakin seuraavassa muodossa:
Kuu kokeista kesään, puoli kuuta pistokkaista, luokkaretkistä vähäsen, suvivirrestä ei päivääkään!

Ahkeria kevätviikkoja koululaisille ja henkilökunnalle!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Helmeä helmikuuta!

Olen tänään ollut ensimmäisessä "raksapalaverissa" ja olen innoissani! Vaikka aiheena olikin kustannusten karsiminen Keskuskoulun remonttisuunnitelmista, olen silti innoissani. Uudesta koulusta tulee hyvä koulu joka tapauksessa, ehkä jopa hieno! Hyvä kouluhan parakkikoulukin on, mitä tulee yhteishenkeen ja tunnelmaan. Minun mielestäni ainakin.

Henkilökunnan kanssa käymieni keskustelujenkin perusteella meillä on erittäin hyvä työyhteisö ja yhteishenki. Moni opettaja mainitsi myös olevansa onnellinen siitä mukavasta luokasta, jota juuri nyt opettaa. Parakkien solujen tuomaa yhteisopettajuutta ja tiivistynyttä yhteistyötä luokka-asteparin kanssa kiiteltiin, samoin kollegojen kannustavaa asennetta!

Toivon hartaasti, että pystymme säilyttämään nämä kaikki hyvät asiat ja vahvistamaan niitä koko parakkijakson ajan. Tämä vaatii vaalimista. Toivon myös, että voimme rakentaa henkilökunnan osaamista sillä välin, kun odottelemme uutta taloa. Nythän meillä ei ole esimerkiksi ATK-luokkaa - saati iPad-vaunua - mutta näitä odotellessa kehitämme opettajien TVT-osaamista, päänsisäistä tieto- ja viestintätaitoa. Moni henkilökunnastamme haaveilee myös jatko- ja täydennyskoulutuksista.

Jos tässä remontin viivästyksen viivästyksessä on mitään hyvää, niin minulle henkilökohtaisesti yksi hyvä puoli sentään on: se, että nyt vasta (viimein) alkavat palaverit ja kokoontumiset rakennushankkeen hiomiseksi. Syksy ja talvi ovat olleet niin kiireisiä ja kalenterini on ollut niin täynnä, että yhtään aikaisemmin en olisi pystynyt tähän repeämäänkään. Arkkitehtuurin ystävänä ja pedagogisista ratkaisuista kiinnostuneena aion nauttia kaikista raksapalavereista täysin siemauksin, vaikka en varmaan monista asioista mitään ymmärräkään :). Sen ymmärrän, että karsittavia rahasummia emme löydä luokkahuoneista, pulpeteista tai edes älytauluista - ne muodostavat vain pikkusummia verrattuna salaojiin, välipohjiin ja ilmastointeihin! 

Aurinko paistoi tänään tosi keväisesti - ehkä siksi en masentunut edes remontin karsimiskohteiden etsinnästä! Toivon auringon paistavan myös ensi viikolla kaikille talvilomalaisille! Hyvää ja leppoisaa hiihtolomaa!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Talven kiireitä ja hidastuksia

Kevätlukukausi on jo pitkällä - eikä ole muka ollut aikaa päivittää blogia!?

Olemme aloittaneet vuoden ahkerasti. Tammi-helmikuu on usein vuoden parasta työnteon aikaa luokissa. Kaikki ovat saaneet katkon ja huilin joululomalla, ja voimia riittää taas paremmin. Talvenselän kouluviikkoja eivät katkaise juhlapyhät eivätkä poikkeukset. Ennen hiihtolomaa ei ole tiedossa mitään hulinaa, tasaista koulunkäyntiä vain. Hienoa!

Kun olen käynyt kehityskeskusteluja työntekijöiden kanssa, monen miinuslistalla tänä lukuvuonna on ollut kiireen tuntu. Kiire on vallannut kouluelämänkin jo aikoja sitten, mutta nyt se vaivaa meitä aikuisia eritoten. Toivottavasti oppilaat eivät kärsi samanlaisesta kiireen lisääntymisestä!

Osasyynä kiireiseen syksyyn on tietysti ollut toimintakulttuurin luominen poikkeusoloissa, osasyynä kaikenlaiset uudistukset ja kehittämiset perustyön ohessa, jotka pitävät pään vireänä mutta panevat sen myös pyörälle. Osasyynä, ja ehkä suurimpana, on rikkonainen päivärytmimme väistötiloissa: me opettajat ja avustajat emme juuri kohtaa toisiamme! Ei ole aikaa puhua välttämättömistäkään, saati käydä sohvakeskusteluja. Kun välitunnilla pitäisi sopia tai ilmoittaa jostain yhteisestä asiasta, paikalla on korkeintaan puolet väestä: osa on valvomassa välituntia, osa on tulossa teknisestä tai tekstiilityöstä, osa matkalla sinne, osa ruokailemassa ja osa liikuntatunnilla ties missä. Normaalioloissa, kun syödään samassa talossa ja käydään taitoainetunneilla omissa tiloissa, ruokailut ja siirtymiset eivät vie läheskään niin paljon aikaa kuin nyt.

(Ruokailut ovat sinänsä sujuneet hyvin, eikä siirtyminen ruokalaan vie kauan. Mutta kun ruokavuoromme ovat 10.15 ja 12.00 välisenä aikana neljässä erässä, niin yhteinen 11:n välitunti puuttuu kokonaan.)

Talven pitkinä viikkoina pitäisi hidastaa. Päätinkin ottaa kiireentorjunnan ensisijaiseksi tavoitteeksi nyt heti, opettajiamme kuunneltuani. En tiedä vielä, miten se onnistuu. Karsimalla ja keskittämällä voisin aloittaa. Ja istahtamalla useammin opehuoneen sohvalle välituntien aikaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Kuulostaa hyvältä, kahvikupin kanssa varsinkin! 

Kerron ensi kerralla, mitä henkilökunnan pluslistalla oli :) !

Mahdollisimman kiireetöntä sydäntalvea!