Käyttäytymisen arviointi on ehkä kaikkein hankalinta. Onko hiljaisuus ja ujous parempi kuin vilkkaus ja äänekkyys? Jos on tunneilla kunnolla mutta välitunneilla kiusaa muita tai rikkoo sääntöjä, mikä on käyttäytymisen numero tai mihin laitetaan rasti? Entäpä mitä saa käytösarvioinnikseen oppilas, joka toisen opettajan tunnilla käyttäytyy hyvin mutta on toisen tunneilla omaehtoinen ja nokkava?
Ratkaisevana asiana on usein tahtotila. Jos oppilaalle sattuu ja tapahtuu, mutta hän selvittelee sattumuksia katuvaisena, yhteistyössä kaikkien kanssa, aika paljon koulussa ja arvioinnissa ymmärretään. Jos oppilas on välinpitämätön ja haluton käytöksensä oikaisemiseen, voi käytösarviointi tulla alakanttiin.
Samoin eri oppiaineiden arvioinnissa testitulosten lisäksi opiskeluasenne vaikuttaa suuresti.
Kaiken kaikkiaan korostan arvioinnin kannustavuutta. Uskon, ettei lapsi mene pilalle eikä vaikutus ole väärä, vaikka jokin rasti tai numero olisi annettu yläkanttiin. Se lisää useimmiten itseluottamusta. Positiivinen rasti voi antaa mahtavan buustin seuraavalle lukukaudelle!
Opettajat ovat kuitenkin viisaita: joskus numeron alaspäin "pyöristäminen" saattaa olla oppilaalle asennetta korjaava opetus, ja seuraavana syksynä laiskanpulskea oppilas alkaa päntätä.
Vuonna 2016 saamme uuden opetussuunnitelman, jonka perusteluonnoksia olemme tänä keväänä pohtineet. Opetusneuvokset Erja Vitikka ja Eija Kartovaara kirjoittavat tulevan OPSin arviointiperiaatteista näin:
"Joka itseensä luottaa, se kykynsä tuplaa", sanoo vanha suomalainen sanalasku. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että suomalainen tapa olla ja elää ei ota riittävästi huomioon kannustamisen merkitystä. Arviointi on turhan usein arvostelua ja palaute pikemminkin latistavaa kuin yrittämään rohkaisevaa.
Miten on koulun laita? Vaikuttaahan koulu merkittävästi lapsen käsitykseen itsestään oppijana ja kehittyvänä yksilönä. Arvioinnilla ja arviointipalautteella on siksi tärkeä merkitys koulutyössä. Arviointi on myös yksi keskeisimmistä osa-alueista nyt uudistettavissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.
Arvioinnin tehtävä koetaan usein sisäisesti ristiriitaiseksi: toisaalta sen on ohjattava ja kannustettava oppimista ja opiskelua, toisaalta mitattava luotettavasti opiskelun lopputuloksia. Lasten opintien alkuvaiheessa, koko ikäluokan peruskoulussa, tämä kysymys on pyritty ratkaisemaan jakamalla arviointi jo lainsäädännön tasolla opintojen aikana annettavaan arviointiin ja päättöarviointiin. Kummallakin on eri lailla painottuvat tehtävänsä. Koska lainsäädäntöön ei ole tullut muutoksia, uusien opetussuunnitelman perusteiden tavoitteena on kirkastaa arvioinnille asetettuja tehtäviä ja selkiinnyttää arvioinnin käytäntöjä."
Kannustavia kevätterveisiä ja aurinkoisen kesän toivotuksia kaikille teille ja meille!
Kiitos kaikista kannustavista viesteistänne lukuvuoden mittaan! :D
