Arviointia

 

Opettajat ovat tehneet viime päivät arviointeja eli pohtineet rasteja ja numeroita kevättodistuksiin. Viime viikolla opettajapalaverimme käytettiin yhteisten linjausten pohtimiseen.

Käyttäytymisen arviointi on ehkä kaikkein hankalinta. Onko hiljaisuus ja ujous parempi kuin vilkkaus ja äänekkyys? Jos on tunneilla kunnolla mutta välitunneilla kiusaa muita tai rikkoo sääntöjä, mikä on käyttäytymisen numero tai mihin laitetaan rasti? Entäpä mitä saa käytösarvioinnikseen oppilas, joka toisen opettajan tunnilla käyttäytyy hyvin mutta on toisen tunneilla omaehtoinen ja nokkava?

Ratkaisevana asiana on usein tahtotila. Jos oppilaalle sattuu ja tapahtuu, mutta hän selvittelee sattumuksia katuvaisena, yhteistyössä kaikkien kanssa, aika paljon koulussa ja arvioinnissa ymmärretään. Jos oppilas on välinpitämätön ja haluton käytöksensä oikaisemiseen, voi käytösarviointi tulla alakanttiin.
Samoin eri oppiaineiden arvioinnissa testitulosten lisäksi opiskeluasenne vaikuttaa suuresti.

Kaiken kaikkiaan korostan arvioinnin kannustavuutta. Uskon, ettei lapsi mene pilalle eikä vaikutus ole väärä, vaikka jokin rasti tai numero olisi annettu yläkanttiin. Se lisää useimmiten itseluottamusta.  Positiivinen rasti voi antaa mahtavan buustin seuraavalle lukukaudelle!
Opettajat ovat kuitenkin viisaita: joskus numeron alaspäin "pyöristäminen" saattaa olla oppilaalle asennetta korjaava opetus, ja seuraavana syksynä laiskanpulskea oppilas alkaa päntätä.

Vuonna 2016 saamme uuden opetussuunnitelman, jonka perusteluonnoksia olemme tänä keväänä pohtineet. Opetusneuvokset Erja Vitikka ja Eija Kartovaara kirjoittavat tulevan OPSin arviointiperiaatteista näin:

"Joka itseensä luottaa, se kykynsä tuplaa", sanoo vanha suomalainen sanalasku. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että suomalainen tapa olla ja elää ei ota riittävästi huomioon kannustamisen merkitystä. Arviointi on turhan usein arvostelua ja palaute pikemminkin latistavaa kuin yrittämään rohkaisevaa.
Miten on koulun laita? Vaikuttaahan koulu merkittävästi lapsen käsitykseen itsestään oppijana ja kehittyvänä yksilönä. Arvioinnilla ja arviointipalautteella on siksi tärkeä merkitys koulutyössä. Arviointi on myös yksi keskeisimmistä osa-alueista nyt uudistettavissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.
Arvioinnin tehtävä koetaan usein sisäisesti ristiriitaiseksi: toisaalta sen on ohjattava ja kannustettava oppimista ja opiskelua, toisaalta mitattava luotettavasti opiskelun lopputuloksia. Lasten opintien alkuvaiheessa, koko ikäluokan peruskoulussa, tämä kysymys on pyritty ratkaisemaan jakamalla arviointi jo lainsäädännön tasolla opintojen aikana annettavaan arviointiin ja päättöarviointiin. Kummallakin on eri lailla painottuvat tehtävänsä. Koska lainsäädäntöön ei ole tullut muutoksia, uusien opetussuunnitelman perusteiden tavoitteena on kirkastaa arvioinnille asetettuja tehtäviä ja selkiinnyttää arvioinnin käytäntöjä."

Kannustavia kevätterveisiä ja aurinkoisen kesän toivotuksia kaikille teille ja meille!
Kiitos kaikista kannustavista viesteistänne lukuvuoden mittaan! :D

Ymmärrätkö?

Luin jostain lehdestä lempikirjailijani Timo Parvelan kolumnin lukutaidosta ja vallalla olevasta uuslukutaidottomuudesta. Parvela kirjoittaa:
"Tiedättekö, että peruskoulussamme on tälläkin hetkellä 45 000 lasta, joiden lukutaidon heikkous on suoranainen este jatko-opiskelupaikan saamiselle. Tiedättekö, että suomalaisten kymmenvuotiaiden lasten lukemismotivaatio on kansainvälisessä vertailussa toiseksi matalin? Oppilaamme eivät koe hyvää lukutaitoa hyödylliseksi.
Ehkä tiedättekin. Mutta tiedättekö, että yhteiskunnassa on tarjolla yhä vähemmän ammatteja, joihin voi opiskella ilman hyvää lukutaitoa? Kun metsätyöt tehtiin ennen moottorisahalla, vaaditaan kuljettajalta nyt tutkinto miljoonan euron metsäkoneen ajamiseen."

Maaliskuussa erityisopettaja pitää jokaiselle luokalle ns. ALLU-lukutestin. Testi on laajalti käytössä ympäri Suomen. ALLU tulee sanoista ALakoulujen LUetunymmärtämistesti, ja kyseessä on isolla oppilasjoukolla testattu, standardoitu testi. Luetun, ikätasoisen tekstin perusteella pitäisi osata vastata kysymyksiin tekstistä. Oikean vaihtoehdon valinta vaatii paitsi suoraa sisältä lukemista myös hyvää sanavarastoa ja soveltamis- ja päättelykykyä.
Kokemukseni mukaan jokaisella luokalla on pari kolme heikkoa lukijaa, jotka vastaavat korkeintaan 1/4:aan kysymyksistä oikein. Eikös jo todennäköisyysoppien mukaan ole 25 % mahdollisuus osua oikeaan, vaikka arvaisi vastauksen vaihtoehdoista a, b, c tai d? Osa oppilaista ei siis jaksa tai osaa lukea niin, että ymmärtäisi lukemansa. Osalla heikoista lukijoista on kyse lukivaikeudesta, mutta ei kaikilla. Toisilla heikko tulos johtuu ihan vain hitaasta ja harjaantumattomasta lukutekniikastaa sekä lukutaidon liian vähästä käytöstä.

Kirjallisuus- ja lukuasioita koordinoivat opettajamme Liisa ja Auli ovat taas järjestäneet lukuviikon ensi viikolle. Lukuviikkotempauksilla pyrimme pitämään lukemista erityisesti esillä ja innostavana. Tiedossa on satumaratonia ja muita lukujuttuja.

Milloin sinä, äiti tai isä, olet viimeksi kuunnellut, kun 3.-6.-luokkalainen lapsesi lukee ääneen läksyään tai jotain muuta? Sujuuko lukeminen? Onko taito edistynyt sitten alkuopetusvuosien? Lukemista on koulussa joka päivä, ainakin vähän ja jossain muodossa, mutta se yksin ei riitä. Lukutaito vaatii treenausta siinä missä muutkin taidot. Ääneen lukemista oppii parhaiten ääneen lukemalla, vaikka ääneti lukeminenkin on kehittävää. Teknisen lukutaidon varmistuttua 2.-6.-luokilla voi harjoitella ilmeikästä ääneen lukemista.

Vanhemmat, kun kysytte tänään lapseltanne, onko tämä tehnyt jo läksyt, tarkentakaa: myös LUKULÄKSYT!? Usein oppilaat saattavat sanoa, ettei ollut mitään läksyä, oli vain lukuläksyä... Mutta siinäpä vasta tärkein läksy onkin, olipa aine mikä tahansa!

Älyavaimia ja älytykkejä

Hyvää tätä vuotta kaikille! Vuotta, jonka numeron voinee kirjoittaa Keskuskoulun peruskorjauksen ja laajennuksen valmistumisen vuosiluvuksi. Korjaan, Kultavuoren koulun, mikäli edeltäjäni ehdottama ja monen kannattama nimimuutos toteutuu. Minusta nimi olisi erinomainen.

Pääni vilisee kysymyksiä. Niihin on tammikuussa etsitty vastauksia ja kannanottoja monenlaisilla kokoonpanoilla ja monenmoisilta konsulteilta. Kaikkien rakennusprojektin muutostöiden on oltava tammikuun lopussa tehtyinä. Pitäisi siis nyt osata kuvitella, ennakoida ja suunnitella jo tarkkaan vaikkapa nämä asiat:

# Tuleeko eri värejä eri kerroksiin?
# Pitääkö luokissa olla lukittavia kaappeja?
# Tarvitaanko musiikkiluokkaan ripustuskisko ja karttahissi?
# Mihin sijoitetaan juhlasalin dataprojektori?
# Onko mahdollista vaihtaa naulakot väliseinällisiksi lokeronaulakoiksi?
# Miten kätevästi eri tuolimallit voi nostaa pulpetin päälle koulupäivän päätteeksi?
# Onko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai ovatko kaikki vessat kaikille?
# Onhan hissi lukittava?
# Älyavaimet vai mekaaniset?
# Millä tehostevärillä maalataan käytävien pilasterit?
# Mahtuuko luokkahuoneen n:o 201 naulakoiden luona liikkumaan pyörätuolilla?
# Otetaanko lattian muovimatto laattoina vai yhtenäisenä?
# Kuinka monta dokumenttikameraa?
# Voisiko vanhaa tiiliseinää jäädä näkyviin?

Näihin kysymyksiin saatte vastauksen tänä vuonna!

Afrikassa ei ole kiirettä. Mitä tärkeämpi asia, sitä enemmän sitä pitääkin odottaa. Itse odotusaika on jo juhlaa, ja sen pitkittäminen kuuluu asiaan. Uuden koulun odotusaika on kieltämättä suunnittelun "juhlaa", mutta onneksi emme ole Afrikassa!

Hyvää talvea meille, arktisessa Orivedessä, missä rakennuskin etenee aikataulussaan!